tiistai 16.8.2022 | 01:00
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

"Tärkeintä on ihmisen kohtaaminen", tuumii Kärsämäen uusi diakoni Miia Kopola

Outi Levä
Ke 29.6.2022 klo 06:15

Vielä muutama vuosi sitten Miia Kopola ei nähnyt itseään diakonina. Hänellä oli pitkä työura Lappeenrannassa, Siikalatvalla ja Pyhännällä lähihoitajana. Isäntä on maatalousyrittäjä ja kolmella aikuisella lapsella oli jo omat perheet, kuopus on vielä kotona. Vuorotyö ja lapsiperhearki veivät hänet opintojen polulle. Vuonna 2017 Kopola valmistui metsuri-metsäpalvelutuottajaksi ja päätyi sen innoittamana jatkamaan opiskeluja sosionomi-diakoniksi.

– Valmistumisen jälkeen kävin lyhyen työpätkän Kajaanin seurakunnalla ja sitten lastensuojelussa sosionomina Ylivieskassa. Työ seurakunnassa kuitenkin kutsui ja hain Kärsämäen seurakunnan diakoniatyöntekijän paikkaa, sanoo Kopola.

Kopola sai diakoniavihkimyksen helatorstaina Oulun tuomiokirkossa. Työt hän aloitti Kärsämäellä jo toukokuun alussa.

– Häkellyttää, miten ihanasti minut otettiin täällä vastaan: ensimmäinen työpaikka, jossa ihan kaikki ovat tulostani hyvillään. Tämä on vakituinen työ, jossa on työajaton työaika vaihtelevasti arkipäivisin ja viikonloppuisin. Teen diakoniatyötä vauvasta vaariin, mutta työhöni sisältyy lisäksi seurakunnan lastenohjaajan työtehtäviä. Diakoniatyö on ihmisen auttamista kuuntelemalla ja tukemalla. Avun pyytämisen kynnys on todella korkea. Kun ihminen tulee luokseni, hän on jo etsinyt apua muualta. Taloudelliseen auttamiseen seurakunnan resurssit ovat rajalliset, mutta aina yritän apua löytää, sanoo Kopola.

Vapaaehtoistyö on merkittävä osa diakoniatoimintaa ja siitä on iso apu ihmisille. Jokainen seurakuntalainenkin voi tehdä diakoniaa auttamalla läheisiään tai osallistumalla vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoiset keräävät varoja diakonialle yhteisvastuukeräyksissä ja pitävät auki Löytöpirttiä.

– Täällä on monipuolista vapaaehtoistoimintaa ja tekijöitä on tosi hyvin, kehuu Kopola.

Aina toivotaan myös uusia ihmisiä mukaan toimintaan.

– Minun tehtäväni on auttaa heitä jaksamaan. Yhteistyötä tehdään järjestöjen kanssa, kuten SPR:n ja muiden toimijoiden kanssa. Keväällä järjestetty omaishoitajien virkistyspäivä saa jatkoa myöhemmin syksyllä, vanhusten viikolla, sanoo Kopola.

Kopola kertoo kokeneensa vahvaa kutsua diakonin tehtäviin. Epäilys kummitteli kuitenkin mielessä.

– Olen kotoisin Lappeenrannasta, jossa olin lapsena seurakunnan toiminnassa paljon mukana. Diakonin työ oli lapsuuden hiljainen haaveeni. Minut valtasi epäilys ja kyselin kelpaanko minä. En nähnyt itse, että tämä olisi minun juttuni, mutta ystävät näkivät, mihin polkuni johtaa. Siikalatvan seurakunnalta työharjoittelun päätyttyä sain diakonin irtokauluksen, jonka taitoin kaappiini odottamaan, sanoo Kopola.

Diakonian virkaan kuuluvia työvaatetusta ja merkkejä saa käyttää vasta saatuaan diakoniavihkimyksen.

– Paljon on pitänyt opetella, työkulttuuri seurakunnassa on kuitenkin hiukan erilainen kuin kaupungilla, kunnalla ja yksityisellä yrityksellä. Maailman menossa ja yhteiskunnassa tapahtuvista muutoksista huolimatta työssäni tärkeintä on ihmisen kohtaaminen, miettii Kopola.

#