tiistai 16.8.2022 | 01:06
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Paavo J. Laajalahti kolumnissaan: Läheltä piti tilanteita rintamalla

Ette tienneet, kun läksitte silloin, mitä kohtalo eteenne tuo

To 2.6.2022 klo 06:00

Laguksen JP 3 hyökkäys vyöryi kovia taisteluja käyden kohti Petroskoita. Ankaraa vastarintaa kohdattiin myös Petäjäselän valtauksen yhteydessä 22.9.- 23.9.1941. Aamulla 23.9. vihollisen puolustus murrettiin lopullisesti. Petäjäselän ja Äänisen välistä maastoa puhdistettiin hajanaisista vihollisryhmistä, muuten tilanne oli rauhallinen.

Isäni muisteli kuinka he ryhtyivät ruokailemaan aseveli Einon kanssa, maassa istuttiin, selkänojana oli paksutyvinen mänty. Hajanaista laukaustenvaihtoa kuului Ääniseltä päin. Ruokailu päättyi äkillisesti, harhaluoti Äänisen suunnalta osui mätkähtäen Einon rintaan. Pakki putosi hänen kädestä, hervoton ruumis valahti isäni olkapäätä vasten. Siihen isäni viereen, ikivanhan männyn juurelle päättyi Einon elämä. Siihen päättyi isänkin ruokailu, ruokahalut katosivat sen sileän tien. Tämän tapahtuman jälkeen, kun oli vastaava tilanne, rintamasuuntaa ei otettu viholliseen päin, vaan selkänojana oleva puu suojasi rintamasuunnan.

Sodan aikana panssarivaunujen miehistöissä palveli joitakin haapajärvisiä, Martti Takala (syntynyt Tammelassa) oli yksi heistä. Hän toimi hyökkäysvaiheen aikana panssarivaunun tykin ampujana. Joulukuun alussa 1941 hyökkäys pysähtyi Lobskaja Goraan, tie oli miinoitettu. Panssarijääkärit purkivat miinoituksen, poistivat sytyttimet ja kasasivat miinat tien varteen kasaan. Vihollinen oli huomannut homman ja ampui häirintätulta kevyellä krh:lla. Yksi kranaatti osui miinoihin, räjähdyksessä yksi jääkäri kaatui ja Takala menetti paine-iskusta tajuntansa. Herättyään Jsp:llä, hänellä ei todettu ulkoisia vammoja joten hän palasi takaisin entiseen yksikköönsä. Myöhemmin kävi ilmi räjähdyksen vaurioittaneen näköhermoja, koska tähtäinkaukoputkesta hävisivät lukemat hetken tähtäyksen jälkeen. Takala pyysi Kapt. Alpert Räsäseltä (RasPsK päällikkö/marskin ritari) lupaa vaihtaa paikkaa tykkiampujan paikalta alas pikakivääritorniin, Räsänen hyväksyi vaihdon.

Aamulla 5.12.1941 hyökkäyksen alkaessa Karhumäkeen miehet nostivat moottorin suojalevyjä paikoilleen. Nostovaiheessa Takala menetti tajuntansa ja hänet kuljetettiin Jsp:lle. Huollosta otettiin Takalan tilalle Panssarimies Pauli Ruusumo. Hyökkäyksessä vihollisen Christie-vaunu sai osuman pikakivääritornin juureen, jolloin Ruusumo kaatui.

Martti Takalan poika Markku on tavannut Ruusumon pojan tytön Annen. Markku on myös käynyt hiljentymässä Merimaskun sankarihautausmaalla Paulin haudalla. Paulin kohtalona oli kaatua isänmaan puolesta Karhumäen kovassa 30 asteen pakkasessa, Martti selvisi sodasta hengissä.

Haapajärvinen Matti Malm palveli JP 1 riveissä toimien konekiväärin ampujana. Toukokuun alussa 1943 Pataljoona siirtyi puolustukseen Kannakselle Lempaalanjärven ja Kivitien välille. Elokuun 28. päivä Matti haavoittui vakavasti päähän. Luoti tuli konekivääripesäkkeen ampuma-aukosta ja meni nenän juuresta sisään ja tuli korvan takaa ulos. Nenän juuressa oli pieni musta reikä, takaraivon ulostuloaukko oli suurempi, josta tuli verta kovasti. Matin kypärän taka-osassa oli luodin aiheuttama lommo, ihme oli, ettei Matti menettänyt tajuntaansa. Matti kuljetettiin Viipurin sotasairaalaan, viikon kuluttua tuli Matilta kirje, hän voi hyvin, ainoastaan silmä meni.

Alik. Erkki Ruokojan ollessa parivartiossa, hän ryhtyi etsimään juoksuhaudan pohjahiekasta luotia. Hän löysikin luodin, jonka kärki oli notkahtanut koukkuun. Erkki kirjoitti löydöstään Matille, joka oli tuolloin toipumislomalla Haapajärvellä. He sopivat kohtaamisen Haapajärven asemalle, Erkin tullessa lomalle Kälviälle. Asemalla Matti sai luodin, joka oli lävistänyt hänen päänsä.

Ennen kuin aloitin tämän kirjoituksen, kävin Matin haudalla ja ajattelin, miten lähellä kuolema oli ollut häntä elokuussa 1943. Yritin selvitellä miten Matti pärjäsi sodan jälkeen, mutta en saanut asiaan selvyyttä. Onkohan luoti tallessa? Jos luoti olisi tallella, sen paikka olisi luonnollisesti Suojalukon tiloissa. Matti oli 70% sotainvalidi, hän vietti loppuelämässään pitkiä aikoja Kitinkannuksessa, hänen elämänsä päättyi kesällä 1999.

Paavo J. Laajalahti

#