tiistai 16.8.2022 | 01:07
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Pauli Kinnarinen kolumnissaan: Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta...

To 14.4.2022 klo 06:00

Kolmen muskettisoturin tunnuslause: ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” (un pour tous, tous pour un) syntyi Alexandre Dumas vanhemman kynästä vuonna 1844. Nato-sopimuksen 4. artikla velvoittaa Nato-liittolaiset neuvottelemaan toimenpiteistä jos jäsenmaa tuntee koskemattomuutensa, poliittisen itsenäisyytensä tai turvallisuutensa olevan uhattuna. Naton olemassaolon oikeutus, sen perustamissopimuksen 5. artiklan perusajatus on: ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.” Naton jäsenmaat ovat tähän sitoutuneet Pohjois-Atlantin Washingtonin sopimuksen 5. artiklan mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että aseellinen hyökkäys yhtä tai useampaa jäsenmaata vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa merkitsee hyökkäystä kaikkia liittolaisia vastaan.

Naton sisällä päätökset tehdään konsensuksella, yksimielisyyden perusteella jäsenmaiden välisen keskustelun ja neuvottelun jälkeen. Natolla ei ole ylikansallista valtuutusta tai riippumatonta poliittista toimivaltaa, joten Nato-jäsenmaat ovat itsenäisiä toimijoita. On kuitenkin hyvä tietää, että Nato on Yhdysvaltojen luomus ja sen valtapoliittinen käsivarsi Euroopassa. Nato-sopimuksen, Washingtonin sopimuksen kirjoittamaton sääntö kuitenkin on, että ilman Yhdysvaltojen hyväksyntää Nato ei anna apua edes jäsenilleen. Hyvä on pitää mielessä, että viime kädessä vain Yhdysvaltojen tulkinta yksin ja vain se ratkaisee 5. artiklan toimeenpanon. Sotilasliitto Nato leviää, mutta ei palvele enää alkuperäistä tarkoitustaan, vaan siitä on tullut Yhdysvaltojen valtapolitiikan välikappale ”heikossa” Euroopassa. Suomi on vapaa valitsemaan Nato-linjan, itse päättämme haemmeko, vai emmekö hae Nato-jäsenyyttä. Suomi vastaa itse ja yksin valintojensa, päätöksiensä ja tekojensa seurauksista, kuten kuuluu.

Euroopan valtiot uskalsivat esittää joskus oikeutetusti Yhdysvaltoihin kohdistuvaa kritiikkiä. EU on alistunut Yhdysvaltojen voimalle. Nyt ollaan nöyriä Yhdysvaltojen edessä. Yhdysvalloille on kuitenkin voitava sanoa ei, jos on tarve, kuten sanotaan Venäjälle. Suurvallat käyvät keinoista piittaamatonta maailmanlaajuista kolmen suurvallan: Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan välistä propaganda, geo-, valta-, pakote- ja kauppapoliittista kamppailua. Suurvaltojen harjoittaman ajattoman valta- ja voimapolitiikan ydin, vahvimman laki ja omaetu, geopolitiikka ja etupiiriajattelu ovat ainoita lakeja, jotka pätevät. Suurvallat ovat liittokunnista huolimatta imperialistisia ja itsekkäitä juonitteluineen ja valtapyrkimyksineen. Yhdysvaltojen ja Venäjän ja Kiinan intressien suhteen ei pidä olla ”sinisilmäinen” vaikka maiden kanssa tehdään yhteistyötä. Suurvallat ajattelevat ja toimivat suurvallan lailla. Naton itään laajentuminen oli paha geo- ja turvallisuuspoliittinen virhe. Nyt nähdään, että syyn ja seurauksen laki toimii varmasti.

Euroopasta on tullut suurvaltojen USA/Venäjä taisteluareena. Diplomatian täydellisen epäonnistumisen ja kyvyttömyyden seurauksena Ukrainasta tuli Euroopan alueella kärsimystä ja kauheutta täynnä oleva avoin haava. Hirmuista on epäonnistunut politiikka... Suomi on valinnut Yhdysvallat sotilas- ja turvallisuuspoliittiseksi kumppaniksi Naton ohitse. Jos tarve tulee: ”On lähetettävä lähetti apua pyytämään ja sanottava heti kärkeen, ettei täällä riitä taas joku puoliksi tapettu ryhmä”, sanoi Alikersantti Yrjö Lahtinen. On tiedettävä, että Washingtonissa katsotaan itsekkäästi maailmaa vain Yhdysvaltojen geo- ja valtapoliittisten etujen näkökulmasta. Ja se, että Moskovassa katsotaan itsekkäästi maailmaa vain Venäjän geo- ja valtapoliittisten etujen näkökulmasta. Washington, Moskova ja Peking eivät ole raastuvanoikeuksia vaan ovat jotakin muuta... Pohjoismaiden välillä oleva Nordefco-valtiosopimus olisi alku pohjoismaiselle puolustusalan yhteistyölle. Todellisuudessa tulevasta me emme voi tietää paljon mitään, oikeita vastauksia ei ole kenelläkään. Kuten on nähty, maailman meno voi muuttua tavalla, jota emme pysty edes kuvittelemaan.

Pauli Kinnarinen

Kirjoittaja on haapajärvinen historian harrastaja

#