maanantai 15.8.2022 | 04:28
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Anitta Oertel kolumnissaan: Kriisit opettavat omavaraisuuteen

Ke 23.3.2022 klo 13:30

Helmikuussa kaksi vuotta sitten Saksassa varoitettiin erittäin voimakkaasta myrskystä ja ihmisiä kehotettiin pysymään neljän seinän sisällä. Olimme juuri silloin matkalla sukulaisten luokse ja odottelimme junaa Berliinin päärautatieasemalla. Infotauluissa vilahteli tietoja matkojen kulusta; viivästymisistä tai keskeytyksistä.

Muiden lailla jännitimme sitä, miten juna, johon olimme liput ostaneet, kulkisi. Pääsimme kuitenkin perille.

Saman vuoden maaliskuussa sitten iski koronapandemia. Myrskyyn varautuminen oli harjoittelua siihen, miten julkinen elämä saadaan nopeasti tarpeen vaatiessa pysäytetyksi. Normaali arjen meno muuttui, joiltakin osilta pysähtyi kokonaan ja sitä on jatkunut jo kaksi vuotta. Pandemian rinnalle tuli Ukrainan sota.

Viimeisten kahden vuoden aikana on tullut mieleeni, sitten 1990-luvun talouskriisin, että olisi taas hyvä olla enemmän omavarainen, miten se sitten määritelläänkin. Itselleni se merkitsee montaa tasoa: kotitaloudet, lähituottajat ja kotimaa tai siellä missä itse sattuu milloinkin asumaan tai olemaan.

Toinen kysymys onkin jo se, mitä tehdä, jos ja kun tuotannosta syntyy ylijäämää, kasvuksikin nimettyä. Siihen on totuttu jopa pyrkimään. Silloin on todennäköisesti parempi myydä (tai lahjoittaa) ylijäämä vaikka maan ääriin kuin heittää hukkaan ja tuoda sieltä jotain sellaista mitä ei oman omavaraisuuden rajoissa saa. Positiivisena pidettyyn kasvun teoriaan on syytä suhtautua omavaraisuusajattelun yhteydessä varauksellisesti eli miettiä tarkoin, onko syytä tuottaa yli tarpeen. Tietenkin erityisesti siinä tapauksessa, että kaikki haluavat olla omavaraisia, myös se naapuri siellä jossain.

1990-luvulla meillä oli Saksan aikoina puutarha kasvimaineen. Oli muutama päärynäpuu ja omenapuu, kirsikka- ja luumupuu sekä mansikkamaa ja vadelmapensaat. Lannoitteet saimme naapurin hevoshaasta. Parsaakin kasvoi omassa penkissä ja kasvihuoneessa tomaatit ja kurkut. Isot kurpitsat kompostikasassa. Ja paljon muuta. Sieniä keräsimme läheisestä metsästä, josta saimme metsänhoitajan luvalla myös polttopuita.

Yhden naapurin kanssa harjoitimme säännöllistä vaihtokauppaa: hän sai meiltä päivän lehden ja me häneltä luomukananmunat. Itse asiassa vaihdoimme kaikkien lähinaapureidemme kanssa asioita tai kuljetimme toinen toistemme lapsia vuorotellen kouluun ja harrastuksiin.

Täydelliseen omavaraisuuteen ei elämäntapamme kuitenkaan riittänyt eikä ollut tarkoituskaan. On tärkeää ostaa tuotteita ja palveluja niiltä tahoilta, jotka niitä ammatikseen tuottavat. Se takaa sen, että elintarviketuotanto toimii myös kriisissä.

Kirjoittaja on 15 vuotta Pyhäjärvellä, nykyään Saksassa asuva vapaa toimittaja

#