maanantai 15.8.2022 | 03:21
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Tukkitallousneuvos Paavo J. Laajalahti kolumnissaan: Tuulta ja tuiskua ratapenkalla

Kiskot vievät länteen päin, Kuonanjärvi taakse jäi…

To 3.3.2022 klo 06:00

Katselen ikkunasta Kuonanjärvelle päin, luminen aava lakeus näyttäytyy lähes rannattomana. Kova pohjoistuuli saa kevyen pakkaslumen tanssimaan korkeissa kiemuroissa, tässä tanssissa mennään tuulen ehdoilla. Järven ylittävä Iisalmi-Ylivieska-radan penkka sekoittaa lumitanssin askeleet, lumiset kiemurat kohoavat enkelten siivin yläilmoihin ja jatkavat matkaa kohti järven eteläpäätä. Kesäaikaan tällainen tuuli saisi aikaan komeita vaahtopäitä, mutta silloinkin niiden matka loppuisi ratapenkan kivetykseen.

Sata vuotta sitten radan rakennustyöt olivat täydessä käynnissä, hiekkaa ajettiin läheisestä Kuonankankaasta ja sillä täytettiin järven ylityskohta. Kuonankankaan hiekkaa käytettiin ratapenkkaan Parkkimalta lähelle Nivalaa. Satoja tuhansia kuutioita tätä tavaraa höyryveturit kiskoivat sekä itään että länteen. Aluksi tätä lastaustyötä tehtiin lapiotyönä, mutta sitten tuli höyryvoimalla toimiva Hullu-Jussi kauhomaan hiekkaa junan vaunuihin. Tämä kaivuri kulki kiskoilla montun pohjalla, vieläkin on paikoin näkyvissä penkka, jolla Hullu-Jussi liikkui. Tätä pelottavaa ihmekonetta käytti Vihtori Airaksinen ja monen alan ammattilainen Hiski Kähkönen oli tämän koneen mukana monttöörinä.

Radan rakennus työllisti monenlaista ammattimiestä, kivimiehet muiden mukana. Kiviä lohkottiin useista kallioista, Kokkokalliosta lohkottiin kivet pysäkin rakennuksiin ja laiturin rakennelmiin. Myös Murtomäen leikkauksesta ja Heikinkankaan Kalliokankaasta kiviä rahdattiin Mustanpuron ja Vittoudenjoen ylityksiin. Kivimiesten nokkamiehenä oli Yrjö Korhonen, joka asui myöhemmin Joensuussa. Usein vierailin Korhosilla Joensuussa, sillä Yrjön vaimo Fanni oli äitini sukulainen. Yrjöön en ehtinyt tutustua, sillä hän siirtyi ajasta iäisyyteen ennen kun heillä ensimmäisen kerran kyläilin.

Radan avajaisissa heinäkuussa vuonna 1926 koristeltu juhlajuna puksutteli kiskoilla, mukana oli myös kulkulaitosministeri Kyösti Kallio. Myöhemmin presidenttinä toimineella Kalliolla oli merkittävä osuus siinä, että radan toinen päätepysäkki tuli Ylivieskaan. Suunnitelmissa oli myös se, että rata linjataan Kärsämäen kautta Haapavedelle ja siitä edelleen Oulaisiin. Kallion ponnekkaan toiminnan ansiosta rata linjattiin Nivalan kautta Ylivieskaan. Olisikohan tämä Kallion toiminta ollut ensimmäinen osoitus toimivasta ”siltarumpupolitiikasta.”

Radan rakentaminen työllisti runsaasti paikallista työvoimaa. Koneita ei juurikaan ollut, lähes kaikki tehtiin käsityönä, lapion käyttäjiä tarvittiin. Suurimmillaan työvoima oli vuonna 1924, jolloin radalla töitä paiski yli 2000 työntekijää. Työturvallisuus ei sata vuotta sitten ollut nykyisellä tasolla, sen osoittaa tapaturmatilasto. Rakennustöissä sattui vuosien saatossa 250 työtapaturmaa, näistä 8 johti kuolemaan.

Höyryveturit hallitsivat radan liikennettä vuosikymmeniä, höyryn voimalla liikkuivat niin matkustajat kuin tavaratkin. Ratavartijat kulkivat resiinoilla, itsekin muistan kuinka Väinö Harmoinen teki tarkistuskierroksiansa resiinaa pumpaten. Matkustajaliikenteessä lättähatut syrjäyttivät höyryveturit 1950-luvun puolivälin jälkeen, tavaraliikenteessä dieselveturit alkoivat syrjäyttää höyryvetureita 1960-luvun alkupuolella. Myöhemmin taajamajunat tulivat lättähattujen tilalle 1980-luvun lopulla.

Nyttemmin radalla suoritetaan mittavaa uudistustyötä, rataosuus tullaan sähköistämään. Työt ovat jo hyvässä vauhdissa, ne suoritetaan nykyään enimmäkseen konevoimin. Vaan tulikohan tässä sähköistämispäätöksessä nyt suuren luokan virhe? Sähkön hinta huitelee pilvissä, taitaa rahtien ja pilettien hinnat nousta huomattavasti. Onhan dieselin hintakin kyllä korkealla, taitaa olla sama kummalla voimalla liikenne hoituu. Voisi olla kilpailukykyinen ratkaisu, jos polttoaine olisi puun ja turvepellettien sekoitus. Ei muuta kun insinöörit veturia suunnittelemaan.

Tievoksi vielä: Eihän se tuo puu ja turve käy, punavihreät kieltää ne kumminki.

Kirjoittaja on haapajärvinen, entinen risutallousneuvos

#