maanantai 29.11.2021 | 14:37
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Pääkirjoitus

Satu Kangas-Viljamäki pääkirjoituksessaan: Kiire, kiire, kiire

To 18.11.2021 klo 07:00

Herätyskello soi. Nousen ylös ja venyttelen. Keitän kahvit, käytän koiran ulkona, herätän lapset ja syön itsekin aamiaista. Aikani kun nahjustan, kello on juossut edelleni ja tulee kiire: ”Vauhtia kinttuihin nyt, että ehditään!” Kiireellä autoon ja menoksi. Liikenteessä ei sovi liikoja kiiruhtaa, mutta Yrittäjätalon pihassa pistän tossua toisen eteen, että ehdin töihin.

Toimituksessa vaihdetaan kuulumiset, katsotaan päivän ohjelmaa ja käydään työhön. Hui, nyt on kiire tapaamiseen. Ehdinkö kävellä vai menenkö autolla? Päätän kävellä, että saan happea ja liikuntaa. Kiirehän siinä tulee, mutta puolijuoksua ehdin paikalle ajoissa. Haastattelun jälkeen minulla on kiire konttorille kirjoittamaan, sitten kiiruhdan lounaalle. Syödessä ei saa olla kiire, ettei mene väärään henkeen.

Näin päivä kuluu, kunnes kello kertoo työpäivän päättyneen. Sitten minulle tulee kiire kauppaan, kiire kotiin, kiire laittaa ruokaa, kiire viedä ja hakea lapsia harrastuksiin. Kiire koiran kanssa lenkille ja sen päälle saunaan. Sitten kiiruusti katsomaan telkasta lempiohjelmaa ja sen päälle kiireellä nukkumaan.

Kuulostaako tutulta tai järkevältä? Onko sinulla samanlainen kiire ja miten usein sinä mietit, minkä kiven alta kiire aina pulpahtaa (kuin puukorkki) heti kun silmä välttää? Kai tässä maailmassa nyt vähemmälläkin tohottamisella kerkiää.

Joudun suitsimaan itseäni harva se päivä siitä, että kiire on olemassa vain oman pään sisällä. Se ei ole totta, ja kun siitä päästää irti, ehtii todellisuudessa paljon enemmän kuin kiireestä höpöttämällä. Jos kiireen päästää valloilleen, se sumentaa sekä silmät että korvat kaikelta tärkeältä. Toisen ihmisen kuuntelemiselta ja läsnä olemiselta.

Mielestäni tämä on aika tärkeä juttu etenkin näin joulun alla, vai mitä mieltä sinä olet?

#