maanantai 20.9.2021 | 13:59
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Veijon luontopalsta: Mies ja ahma

Pe 3.9.2021 klo 09:25

Harvalla on elämänsä aikana ollut ystävyys villieläimen kanssa, mutta kuhmolaisella luontokuvaajalla ja -kirjailijalla, Antti Leinosella sellainen on ollut. Antti Leinonen on yksi tunnetuimpia suomalaisia luontokuvaajia, muun muassa National Geographic -lehti julkaisi Leinosen ahmakuvia kesäkuun 2002 numerossa. Leinonen on voittanut Vuoden Luontokuva -kilpailun jo kolme kertaa ja hänelle on myönnetty uransa aikana useita apurahoja, vuodesta 2014 lähtien Leinonen on saanut valtion ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Leinonen on kirjoittanut ja kuvittanut kahdeksan kirjaa ja hänellä on tulevaisuuden suunnitelmissa kirjoittaa kirja myös metsäpeuroista. Metsäpeuroja Leinonen on kuvannut jo vuodesta 1981 lähtien.

– Olisi mukava kertoa vuosikymmenten kokemuksista peurojen parissa ja saada yhteen kirjaan esille parhaat peurakuvani. Olen viimeiset kymmenen vuotta kuvannut eniten juuri metsäpeuroja, Leinonen kertoo.

Leinonen on kuvannut ahmoja ja muita petoeläimiä lähes koko Kuhmon itärajan pituudelta eri paikoissa, pääosin jo ennen kaupallisten kuvauspaikkojen syntyä. Leinonen ei ole koskaan käyttänyt kaupallisia paikkoja luontokuvauksissaan.

Ensimmäisen kerran Leinonen pääsi näkemään ahman vuonna 1986 toukokuussa ja ensimmäisiä kuvia ahmasta hän otti saman kesän aikana. Heinäkuussa Leinonen pääsi näkemään kuinka ahma teki kuperkeikan poistuessaan haaskalta ja siitä hän kirjoitti myös muistiinpanoihin ja sen jälkeen ahmojen elämä alkoi enemmänkin kiinnostamaan Leinosta.

– Kun tutustuu perusteellisemmin johonkin eläinlajiin, se alkaa kiinnostaa enemmän. Niin kävi ahmankin kanssa. Ahmalla on oma sijansa suomalaisessa luonnossa ja se vaatii ahmalta taitoa ja sinnikkyyttä. Arvostan sitä, Leinonen kertoo.

Antti Leinosen kirjat:

1989 Peurasalolla. (Forssan Kustannus)

1990 Petra –Karjalan Peura. (Tammi)

1991 Suomen karhu. (Otava)

1992 Ahma (työryhmä). (Otava)

1995 Eläinkuvaajan matkassa. (Kirjayhtymä)

2001 Ison Karhun alla. (Suomen luonnonsuojelun Tuki oy)

2005 Wolverines. (Sandra Markle). USA:ssa julkaistu lastenkirja, jossa suurin kuvitusosuus

2008 Ison Karhun alla. Laajennettu toinen painos ja englanninkielinen painos Under the Great Bear (Bildit 0y)

2009 Kotkamailla. (Otava)

2010 Karhun vuosi. (pääkuvittaja), (Vapriikki).

2011 Metsäpeura. Rangifer tarandus fennicus.(Maahenki)

2012 Ahman kintereillä. (Maahenki).Valittiin WWF:n Vuoden luontokirjaksi Suomessa 2012

2012 Luontokuvauksen käsikirja (yhtenä kirjoittajana ja kuvittajana)

2021 Mies ja ahma

Suhde Hemmo-nimiseen ahmaan syntyi tutustumalla yhteen tiettyyn ahmanaaraaseen vuosien (1998-2006) vierailuilla sen luona. Samalla Leinonen tutustui sen pentuihin eri vuosina. Pennut olivat kaikki erilaisia persoonallisuudeltaan ja muutama pentu oli uteliaampi ja luottavaisempi Leinosta kohtaan. Hemmo (s.2005) oli yksi niistä luottavaisista ahmoista, koska sillä oli esikuvanaan edellisvuotinen pentu Täplis, jonka esimerkki ja kaveruus rohkaisi Hemmoa. Hemmon ja Antti Leinosen luottamus syveni muutaman kuukauden aikana ja erityisesti yksi hetkistä Hemmon kanssa on jäänyt Leinosen mieleen.

– Vuonna 2005 syksyllä olin taas ahmakojussa ja Hemmo ja isoveljensä Täplis leikkivät riehakkaita leikkejään kojun lähellä. Päätyivät sitten läheiseen lampeen melskaamaan, jolloin kiirehdin kojusta ulos saadakseni vesileikeistä kuvia. Täplis huomasi minun tulleen kojusta ja kiirehti lammesta pois ja laukkasi rinteen ylös luokseni. Hemmo seurasi veljeään, mutta jäi taustalle kurkistelemaan. Se ei vielä tuolloin ollut tottunut läsnäolooni yhtä paljon kuin veljensä, Leinonen muistelee hymyssä suin.

Kun vuoden 2005 lopulla Leinonen lopetti haaskan pitämisen, ei Hemmoa enää näkynyt. Mutta kun noin 14 vuoden kuluttua, vuonna 2019 Leinonen oli alkanut pitämään pitkin talvea syöttejä mökkinsä pihapiirissä päästäkseen kuvaamaan ahmoja, hämmästyi Leinonen nähdessään jo vanhaksi varttuneen kaverinsa Hemmon. Hemmon ilmestyminen pihaan oli muutenkin erikoista, sillä ahmojen oletetaan elävän luonnossa harvoin yli 10-vuotiaiksi. Nyt Hemmo oli jo noin 14-vuotias ahmavanhus.

Jälleennäkemisen kunniaksi Leinonen tarjosi ystävälleen silavanpalan. Hetki oli tunteellinen ja Leinonen muistaa vieläkin erittäin hyvin, kuinka viileä ja kostea Hemmon kuono oli nappaessaan tuon silavanpalan hänen kädestään.

Tuon jälkeen Hemmo pyöri Leinosten mökkialueella kuukausien ajan, kunnes Hemmon vierailut pikkuhiljaa vähenivät ja marraskuussa Hemmon päässä näkyi suuri ja ammottava haava. Joulukuun alun jälkeen Hemmoa ei enää näkynyt ja Leinonen jäi kaipaamaan ahmakaveriaan. Leinosen mukaan Hemmo on jo todennäköisesti kuollut, mutta muistot Hemmosta elävät ikuisesti.

Tästä ainutlaatuisesta ystävyydestä Leinonen on kirjoittanut myös kirjan Mies ja ahma, joka julkaistiin huhtikuussa 2021.

Veijo Toivoniemi

Kirjoittaja on haapajärvinen luontokuvaaja. Hän kiertää ympäri Suomea tapaamassa ihmisiä, jotka tekevät työtä luonnon ja eläinten hyväksi, ja jakaa kokemuksensa lukijoillemme.

#