torstai 29.7.2021 | 06:35
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Anitta Oertel kolumnissaan: Räkätystä kataja kurkussa

To 22.7.2021 klo 14:00

Tänä kesänä saimme seurata useita lintuperheitä pihallamme ja läheisessä pikkumetsässä. Tikka naputteli säännöllisesti sähköpylvästä ja vanhaa koivua ja sepelkyyhkyn ääni herätti meidät suloiseen kesäaamuun. Punaviinimarjapensaat, nuo vitamiinia pullottavat luonnon herkut, houkuttelivat etupäässä rastaita, laulurastaita ja räkättirastaita, jotka tallustelivat mato tai marja suussaan kuin Euroopan omistajat tontilla ja opettivat jälkikasvulleen selviytymisen taitoja. Minä juttelin rastaille ja pyysin, että ottaisivat marjoja mieluummin pienemmistä pensaista eikä niistä, joista olimme ajatelleet niitä kerätä. Ehkä ne tottelivat ainakin hetken pyyntöä, ja sain tehtyä kypsistä marjoista monta purkkia hyytelöä ja hilloa kellariin.

Linnut ovat lintuja ja ihmiset ihmisiä. Ihmettelen, miksi räkättirastaalle, joka ei voi ääntämistavallensa mitään, on annettu Suomen kielessä niin negatiivissävytteinen nimi tai oikeammin, miksi nimi vaikuttaa siihen tykätäänkö siitä vai ei vai - jopa halveksitaan? Räkättirastaan laulu on luontoportti.com-sivuston mukaan kitisevää ja kirskuvaa. Siinäkö syy? Se on ääni muiden joukossa, ei sen huonompi eikä sen parempi.

Saksan kielessä räkättirastas (lat. Turdus pilaris) on nimeltään Wacholderdrossel. Wacholder tarkoittaa suomeksi katajaa. Latinankielinen sana Turdus taas tarkoittaa saksaksi Drossel. Sen voisi suomentaa vaikkapa kurkuksi. Katajakurkku. Nimi kuulostaa paljon hienommalta kuin räkättirastas. Se voisi sopia hyvin katajaiselle kansallekin, meille suomalaisille. Kenties silloin kun nimiä on eläimille annettu, ei räkättikään nimenä ole herättänyt sitä ajatusta, että lintu, joka ääntelee kuin kurkussa olisi katajanoksia ja neulasia, olisi huonompi kuin toiset rastaat kuten laulurastas tai punarintarastas tai mustarastas tai kulorastas. Räkättirastas ei ole muiden rastaiden tavoin Suomessa rauhoitettu. Aikamoista epätasa-arvoisuutta. Mutta sehän on ihmiskunnalle luontaista. Ensin luokitellaan ja sitten määritellään kuka ja mikä saa olla ja elää missäkin. Luonnon järjestyksestä ei paljon piitata.

Nimirasitetta kantaa myös espanjansiruetana (Arion vulgaris), josta käytetään Suomessa sellaistakin nimitystä kuin tappajaetana sen vuoksi, että se myös syö kuolleita eläinten raatoja. Saksan kielessä espanjansiruetanaa kutsutaan espanjalaiseksi tie-etanaksi (Spanische Wegschnecke). Sanotaankin, että se seuraa kulttuuria eli esiintyy siellä missä on ihmisen jälki. Ehkä se jopa puhdistaa niitä jälkiä. Kuka tietää.

Kirjoittaja on 15 vuotta Pyhäjärvellä asunut, nykyään Saksassa asuva vapaa toimittaja

#