torstai 29.7.2021 | 06:02
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Heikki Syrjäniemi pakinassaan: Ei koiraa ole karvoihin katsomista

Pe 9.7.2021 klo 18:00

Olen huomannut vuosien varrella, kuinka ihmiset tekevät omassa pääkopassaan muista ihmisistä erilaisia arvioita. Näitä diagnooseja saatetaan tehdä ulkoisen vaatetuksen, kulttuuritaustan, käyttäytymisen tai pelkästään pärstäkertoimen mukaan. Niinpä lähimmäisen kohtelu saattaa olla jopa pilkallista. Sellaista sanotaan myös kyynisyydeksi. Mutta onneksi vanha sananlasku pitää edelleen ja usein paikkansa; koiraa ei ole karvoihin katsomista.

Autokauppaan saattaa ilmestyä kauhtuneet haalarit päällä ja heinänkorsi suussa vanha kätkäläinen uuden Mersun ostoon. Kokenutkin myyjä saattaa tehdä virhearvioinnin asiakkaan varallisuuden suhteen ja aloittaa esittelemällä halvempia malleja tai peräti käytettyä idästä tuotua riisikuppia. Entä jos kurjan näköinen asiakas on juuri saanut lottovoiton taskuun tai vävynketale on kupannut anopilta mittavan perinnön.

Opettaja voi tehdä jo ensimmäisenä päivänä takarivin Taavista omat johtopäätöksensä. Onhan Taavin isoisä käynyt kiertokoulun, isä notkunut päivät matkahuollon kulmilla ja sisarukset ovat olleet aina tarkkailuluokalla. Jos Taavi sattuu vielä ruokalassa ryystämään äänekkäästi hernekeittoa, peli on selvä. Taavista ei ole ainakaan lukioon, vaan korkeintaan risusavottaan.

Ei ole helppoa lääkärinkään suhtautua ennakkoluuloitta potilaaseen, joka tulee toistuvasti vastaanotolle naputtamalla googlesta oman diagnoosin omaan lorvikatariin. Tohtorilla on silloin kiusaus antaa lumelääkettä ja yskänpastilleja, vaikka umpisuoli olisi juuri silloin posahtamaisillaan.

Kahdeksatta kertaa joron jäljille retkahtanut Kusti tulee kirkkoherran puheille taas ripittäytymään. Erilaiset riippuvuudet ovat tehneet jo tilanteen lähes toivottomaksi, eikä siihen ole auttanut, vaikka kotona olisi akka nalkuttanut loputtomasti lain saarnaa.

Ei liene aina helppoa uskoa kirkkoherrankaan Ison kirjan opetukseen, jota Pietarille opetettiin. Anteeksiantamukseen ei riitä seitsemän kertaa, vaan niin usein kun Kusti tulee ja katuu tekosiaan.

Kirjoittaja on Selänne-lehden ”grand old man”

#