perjantai 18.6.2021 | 12:50
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Haapajärven kirkkomaalla seisova sankaripatsas herättää haikeutta ja kunnioitusta

Emilia Tiitto
To 10.6.2021 klo 08:30

Haapajärven kirkkomaalla seisoo pronssinen patsas. Sankarihautausmaan keskellä vartoo mantteliin ja saksalaismalliseen kypärään pukeutunut sotilas, jonka jalkojen juuressa istuu haavoittunut nuori sotilas. Patsaan jalustaan on merkitty vuosiluvut 1939–1944 sekä vapaudenristi.

– Patsas esittää haavoittunutta sotilasta ja tämän taistelutoveria. Kirkkotarhaan on siunattu noin 250 sankarivainajaa, joiden joukossa on sekä vuoden 1918 että talvi- ja jatkosotavuosien vainajia. Vuodelta 1918 sankarivainajia on kymmenen, kirkkoherra Kari Tiirola osaa kertoa.

Suurin osa haudatuista sankareista on ollut paikkakunnalla vakinaisesti asuvia.

– Väkilukuun suhteutettuna Haapajärvellä on aika paljon sankarihautoja, Tiirola tuumaa.

Muistokivet kertovat tarinaa siitä, kuinka raskaan uhrin paikkakunta aikoinaan joutui sodissa antamaan.

– Kun kivistä katsoo sankarivainajien ikiä, on hurja ajatella, kuinka nuoria miehiä he ovat olleet.

Pronssinen patsas paljastettiin sankarihautausmaan muistomerkiksi 2.9.1962. Patsaan on tehnyt pihtiputaalainen kuvanveistäjä Esko Kananen, jonka käsialaa ovat myös Pihtiputaan, Reisjärven ja Pyhäjärven kirkkojen sankarihautausmailla seisovat sankaripatsaat.

Uransa aikana Kananen teki pääsääntöisesti sankarimuistomerkkejä, hautaveistoksia ja suihkukaivoja. Hän myös kehitti oman tekniikkansa pronssin valamiseen.

– Muistomerkkiin saatiin varat kansalaiskeräyksellä sekä Haapajärven kunnan että seurakunnan myöntämillä avustuksilla, Tiirola muistelee.

Aina kun tie vie Haapajärven kirkkoon, ei sankaripatsasta ja sen ympärillä olevia hautoja voi olla näkemättä.

– Ne muistuttavat niistä ajoista ja siitä, miten valtava uhri silloin jouduttiin antamaan. Voimme myös muistella, että Suomi oli ainoita maita, joka toi sankarivainajansa takaisin kotiseudulle, ja hautasi kotikirkon viereen. Siitä voimme olla ylpeitä. Toki haudat saavat meidät myös ajattelemaan, että toivottavasti vastaavaa ei koeta enää ikinä, Tiirola summaa.

Seurakunta pyrkii hoitamaan hautoja todella hyvin. Tästä todisteena ovat hautoja koristavat kynttilälyhdyt talvisin ja kauniit kukat kesäisin. Itsenäisyyspäivänä, kaatuneitten muistopäivänä ja kansallisena veteraanipäivänä sankaripatsaan juurelle lasketaan kukkalaitteet. Tavallisesti myös koulujen kevätjumalanpalvelusten sekä Haapajärvi-viikon yhteydessä muistetaan sodassa kaatuneita seppeleillä.

– Patsaan juuresta löytyy melkein aina jonkinlainen seppele. Se on perinne, jonka soisi säilyvän ja pysyvän hengissä sittenkin, kun viimeinen veteraani on poistunut tästä ajasta.

Seppeleet lasketaan myös sankaripatsaan vieressä olevan vuoden 1918 muistomerkin sekä kirkon toisella puolella sijaitsevan Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin juurelle.

#