perjantai 18.6.2021 | 12:53
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Ilmari Luhtasela kolumnissaan: Anna arvo toisellekin

To 3.6.2021 klo 13:30

Nivalassa oli muistaakseni kesällä 2008 ”Joutilaan miehen” oopperaesityksiä. Oli mielenkiintoista nähdä silloin ooppera, joka kertoi ennen muuta kirjailija Pentti Haanpäästä ja kansanrunoilija Wiina-Matista eli Matti Wiinamaasta. Uskon, että monelle oopperan nähneelle heräsi silloin uudenlainen mielenkiinto näitä henkilöitä kohtaan. Voin vinkata, että kirjastoista löytyy apua uteliaisuuteen. Pentti Haanpään tuotantoa löytyy luettavaksi ja Haanpäästä on myös tehty kirjoja. Wiina-Matista kertoo kiinnostavalla tavalla vaikkapa Liisa Rentolan ja Aulis Ritolan kirja ”Wiina-Matti viisas mies…” Hilkka Merikallio on koonnut haapavetisen kansanrunoilijan runoista kirjan ”Wiina-Matin veisut”.

Pentti Haanpää ja Wiina-Matti olivat ihmisiä, jotka uskalsivat olla erilaisia, eri tavalla, mutta kuitenkin. Ongelmiahan sellaisesta tulee.

Erilaisuuden hyväksymisestä on hyvin pitkälle kysymys silloinkin, kun puhutaan ihmisoikeuksista. Se ei ole mikä tahansa käsite, vaan kaikkien ihmisten kannalta hyvin keskeinen. Yhdistyneet Kansakunnat antoi aikoinaan ihmisoikeuksien julistuksen. Se sisältää oivallisia periaatteita, tavoitteita, jotka pääosin ovat hyvinkin ihanteellisia ja todella tavoittelemisen arvoisia. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on YK:n 10. joulukuuta 1948 hyväksymä julistus. Sen hyväksymisen puolesta äänesti 48 maata. Mikään maa ei äänestänyt vastaan. Kahdeksan maata pidättyi äänestämästä (Neuvostoliitto liittolaisineen, Etelä-Afrikka ja Saudi-Arabia.)

Yleisesti tunnettuja ovat mielipiteen vapauden, sananvapauden, vapaan demokratian, yksilön lainalaisen vapauden ja yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ylevät periaatteet. Valitettavasti vain maailmassa on vieläkin paljon maita ja kansoja, joiden keskuudessa ihmisoikeuksilla ei ole paljonkaan arvoa. Ilman vastaväitteitä varmaankin myönnämme, että sivistyneisiin ja hyvin tapoihin kuuluu toisen ihmisen kunnioitus riippumatta siitä, onko hän jossain suhteessa erilainen tai eri mieltä kuin me.

Monen kohdalla saattaa olla vaikeampi kysymys, miten näitä periaatteita pitäisi soveltaa käytäntöön. Näin varsinkin siinä, mitä tulee henkilökohtaisiin suhtautumistapoihin toisiin ihmisiin ja ihmisryhmiin. On ymmärrettävää, ettei ole helppoa suvaita sitä, mitä koko vakaumuksensa syvyydeltä vastustaa tai inhoaa, ehkä jopa vihaa. Tällöin on apua tarkemmasta ajattelusta, tuosta ainutlaatuisesta lajiominaisuudestamme: Toisellakin on oikeutensa!

Suvaitsevaisuus ei suinkaan merkitse kaiken hyväksymistä. Se edellyttää kylläkin toisaalta vihan kurissapitoa, koska viha sokaisee. Sisimmässämme voimme inhota toisin ajattelevia aivan vapaasti, kunhan vain kunnioituksesta toisen ihmisen oikeuksia kohtaan suomme inhomme kohteelle vastavuoroisen vapauden. On sanottu, että niinkin tukalassa tilanteessa pätee neuvo: ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin. ”Se on meilläkin hyvin tunnettu ja hyväksi havaittu vanha ja viisas sanonta.

Sananlaskuista, noista Suomen kansan viisauksista, löytyisi muuten monta hyvää sovellutusta moneen vaikkapa nyt ajankohtaiseen keskusteluun. Esimerkiksi: ”Ei niin hyvää, ketä ei moitita, eikä niin pahaa, ketä ei kiitetä.” Sanotaan myös näin: ”Jolla on kello kaulassa, sillä on pää painossa.”

Hyvää kesää kaikille!

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja Haapajärveltä.

#