lauantai 8.5.2021 | 22:19
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jouni Tilli kolumnissaan: Poliittisten koirien kusitolpat

Pe 30.4.2021 klo 07:00

Näin otsikoi Voima-lehden kolumnisti Markku Tuhkanen tekstinsä jokunen viikko sitten. Tällä hän viittasi Pieksämäen entisen kaupunginjohtaja Heimo Polven vuonna 2007 julkaisemaan kuntajohtamista käsittelevään kirjaan. Polvella on vuosikymmenten kokemus johtamisesta. Aina kaikki ei sujunut kuin tanssi.

Tuhkasen kynä käy hykerryttävästi. Kun kuntavaalit lähestyvät, valtuutettujen pidätyskyky näyttää heikkenevän entisestään. Viimeisen vuoden aikana kunnan- tai kaupunginjohtaja on joutunut erilaisten poliittisten ”operaatioiden” tai jopa erottamismenettelyn kohteeksi useammin kuin muutamina aikaisempina vuosina yhteensä. Epäasialliset hiillostamisyritykset esimerkiksi valtuustossa ovat olleet vain jäävuoren huippu.

Tuhkanen korostaa, että repivät henkilöriidat kuntapolitiikassa ja viranhaltijoiden ajojahdit kertovat sekä keskustelukulttuurin raaistumisesta että vuorovaikutuksen puutteesta. Valtuutetun, kuntalaisista puhumattakaan, on helppo avautua sosiaalisessa mediassa, jos pännii tai kun kansalaiskunto on hetkellisesti alentunut. Mylläkkä syntyy helposti varsinkin, jos vähän nirsoilee totuuden kanssa.

Koronavuosi on heittänyt omat mausteensa, kun valtuuston kokouksetkin ovat siirtyneet verkkoon. Tuhkasen havainto on osuva. Mukana on entistä enemmän niitä, joiden innostus ei kohdistu yhteisten asioiden hoitamiseen, vaan oman statuksen kohottamiseen. Ajoittain kieltämättä vaikuttaa, että osa keskittyy pelkästään pitämään topakoita kampanjapuheita ”striimille”. Edullista näkyvyyttä näin toki saa.

Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki on sivaltanut, että helvetissä on oma paikkansa poliitikoille, jotka keskittyvät poseeraamiseen ja uhriutuvat ”viattomien äänestäjien” puolesta aina, kun kamerat ovat päällä. Tällaiset poliitikot tekevät itsestään sankarin, vetoavat tunteisiin, toistelevat tyhjiä kliseitä ja maalaavat mustan valkoiseksi tai toisinpäin muiden kustannuksella. Lepomäki kärjistää mutta ei perusteetta.

Ilmiö ei ole ihan ennennäkemätön. Jo ennen epidemiaa kymmenissä valtuustoissa eri puolilla maata on noussut puolueiden sisäisiä ryhmittymiä, jotka änkyröivät sekä muiden puolueryhmien että omiensa joukossa, Markku Tuhkanen muistuttaa. Erityisesti pienissä kunnissa koko hallinto saadaan äkkiä sellaiseen jumiin, että Gordionin solmu jää kakkoseksi. Myös meillä Selänteen alueella on tästä hiukan kokemusta.

Joskus niin valtakunnan tasolla kuin kunnissa tuntuu unohtuvan, ettei äänestäjien antaman mandaatin varjolla saa sanoa mitä tahansa tai toimia niin kuin huvittaa. Arvokkaasta käyttäytymisestä säädetään jo laissa – jos oma moraalinen kompassi sattuu olemaan sekaisin tai poliittinen dementia vaivaa. Käytöksellä on myös laajempia seurauksia, joita ei arjen touhuissa tai tunnemyrskyissä aina tule pohtineeksi.

Kuntapoliitikkokin on arvojohtaja ja suunnannäyttäjä, halusipa tätä tai ei. Aisan yli potkimisella ja teutaroinnilla voi olla ikäviä seurauksia kunnan imagolle tai jopa kunnan edulle. Imagon rakentaminen ei ole ihan helppo juttu, mutta sen voi vetää lokaan melkeinpä silmänräpäyksessä. Vakavasti se on joka tapauksessa syytä ottaa. Kyse on yhteisistä vankkureista.

Maine on elinvoiman kehittämisen strateginen työkalu, koska mielikuvat ohjaavat näkemyksiä, joilla voidaan jopa ratkaista esimerkiksi asuinpaikka, yrityksen sijainti tai investointi. Maine syntyy ulkopuolella, mutta perusta tehdään kunnan sisällä, tutkimuksissa on todettu. Mainetyössä mielikuva on totuus.

Mieleeni tulee Yhdysvalloissa tapaamani metodistipappi. Hänen Raamatun Kolossalaiskirjeeseen pohjannut saarnansa sisälsi hyvän ohjeen. Luopukaa vihasta, kiukusta, pahuudesta, valheista ja herjauksista sekä siivottomista puheista, koska haukku tekee ihan varmasti syvän haavan, usein myös haukkujaan.

Arvostelun voi esittää rakentaen tai repien. Sanat voivat satuttaa tai ne voivat antaa elämän. Siinäpä kerrakseen suuntaviivoja ”mainetyöhön” meille kaikille!

Kirjoittaja on dosentti, joka tutkii poliittista ja uskonnollista vallankäyttöä retoriikan näkökulmasta. Tällä palstalla hän pohtii Selänteen alueen kuntapolitiikan ihmeellistä maailmaa.

#