maanantai 29.11.2021 | 13:45
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Anitta Oertel kolumnissaan: Mieluummin ihastuttavaa kuin vihastuttavaa

Pe 26.3.2021 klo 09:48

Maailmankuvamme muodostuu useista tekijöistä eikä vähiten sanoista, joita käytämme, joita kuulemme, joita näemme. Edesmennyt pyhäjärvinen kuvataiteilija Sirkkaliisa Liehrman totesi kerran, että on niin kauheaa ja edesvastuutonta, kun ruokakauppoihinkin tullessa osuu heti ovensuussa silmiin joidenkin lehtien pahaenteiset ja kauhua herättävät, sensaatiomaiset otsikot.

Varsinkin lapsen mieltä kauhuotsikot muokkaavat ja rasittavat. Niissä ei aina välttämätöntä ole sisältöä juuri nimeksikään, mutta lapsi ei sitä ymmärrä minkä aikuinen tietää tai luulisi tietävän. Ja hei: tämä kaikkihan on jo ihan vanhanaikaista. Sosiaalinen media huutaa vielä kovemmin ja rivommin.

Suomalaisten medialukutaito-opetusta päiväkoti-ikäisille ihmetellään kyllä myös Telegrapf-lehdessä Britanniassa. Kävin varta vasten googlaamassa asiaa. Mutta vaikka lapsi osaisikin löytää valeuutiset ja heittää ne roskakoriin, niin todennäköisesti jotain niistä jää mieltä kuormittamaan.

Minkälainen maailmamme olisi, jos emme joka päivä törmäisi sanoihin kuten hävittäjä ja vihollinen, murha ja tappo, pedofiili ja huumeet? Jotkut saattavat todeta, että ihminen on luonnostaan petoeläin. Ja että sen mukaista on myös kielenkäyttö ja teot. Piste. On se surullista. Maailmassa on niin paljon ihastuttavaa, se vain on nähtävä. Pahan kautta voidaan tuoda hyvä esille, mutta se vaatii taitoa ja taidetta, halua hyvään ja ennen kaikkea totuuteen.

Vaikka ihmiskunta valitsikin jossain kehityksensä vaiheessa tuhoamistien; sanavarastonsa ja tajuntansa osana hävittäjät ja viholliset, voi nekin heittää roskakoriin, jos ja kun niitä ei joskus enää tarvita. Kuka tarvitsee? Kuka kaipaa yhteisellä maapallollamme vihollisia? Ja kuka ja mikä on kenellekin vihollinen tai vastustaja? Olisi huojentavaa, jos voisi arkistoida tai editoida joitakin pahoja sanoja ja sitä kautta puhdistua. Valitettavasti emme ole niin kypsiä. Siinä olisi elämään päämäärää.

Viha ei ole hyvä selviytymiskeino. Eikä sitä ole ymmärtämättömyyskään. On jotenkin säälittävää tuo ihmiskunnan olemus, se että pitää olla valmiusasemissa ja puolustuskannalla, elää elämänsä stressihormonit korkealla. Sille voisi salaisesti jopa nauraa, jos ei näkisi mihin tuhoamisvimma on johtanut ja johtaa.

Kirjoittaja on 15 vuotta Pyhäjärvellä, nykyään Saksassa asuva vapaa toimittaja

#