sunnuntai 11.4.2021 | 15:40
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Veijon luontopalsta: Susikannan arviointi tarkentuu kesäkuussa

To 18.3.2021 klo 11:00

Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojolan mukaan susien uusin kanta-arvio julkaistaan kesäkuussa. Luke, yhteistyössä Riistakeskuksen sekä maa- ja metsätalousministeriön kanssa suorittivat susien ulostenäytteiden keräämisen dna-analyysejä varten ulostenäytteiden keräämisen dna-analyysejä varten 1.8.2020 – 15.3.2021 välisenä aikana.

– Siirtyminen yhä vahvemmin ja kattavammin DNA:n suuntaan tulee vähentämään epäilyjä. Tassun rooli ( TASSU = Suurpetohavaintojen ilmoittamiseen tarkoitettu järjestelmä ) pysyy myös vahvana ja tukee tavoitetta ajantasaisesta ja luotettavasta kanta-arviosta. Voimakkaimmin epäilevät ovat tavan takaa henkilöitä, jotka tuntevat kanta-arviomenetelmiä ja Luken kanta-arviodokumentteja kaikkein huonoimmin, Kojola kertoo.

Riistakeskuksen Jaakko Alalantela, joka toimii SusiLIFE-hankkeessa on myös sitä mieltä että DNA-näytteiden laaja kerääminen antaa jatkossa tarkkoja tietoja susien määristä ja reviireistä.

– Luonnonvarakeskuksen susien kanta-arviossa perustana on petoyhdyshenkilöiden varmistamat ja kirjaamat havainnot. Dna-näytekeräyksen avulla saadaan tarkempaa tietoa reviirillä asuvien susien määrästä, sekä pystytään erottelemaan viereiset reviirit toisistaan. Suuremmalla määrällä aineistoa saadaan yksityiskohtaisempi kanta-arvio, Alalantela kertoo.

Suomessa susi luokitellaan uhanalaiseksi lajiksi ja Kojolalla on mielipiteensä susien kannanhoidollisesta metsästyksestä ja susien tulevaisuudesta:

– Mahdollisen kannanhoidollisen metsästyksen tulisi olla valikoivaa niin, että se ottaa huomioon sekä suden ja ihmisen välisten konfliktien vähentämistavoitteen että tavoitteen taata susikannan elinvoimaisuus. Susikantaa koskevissa ratkaisuissa on syytä ottaa huomioon myös ”sosiaalinen kantokyky”. Jos se unohtuu, voi käydä niin, että susikantaa koskeva tavoite ja tavoitteen toteuma jäävät etäälle toisistaan, Ilpo Kojola kertoo.

Kansallisen uhanalaisuuden kriteerit on määritellyt kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN). Sen mukaan eläinkanta tulee luokitella uhanalaiseksi, jos siinä on vähemmän kuin 250 lisääntymiskykyistä yksilöä.

– Tämä tarkoittaisi raja-arvoksi 125 susiparia. Meillä parien määrä on viime vuosina vaihdellut 40-50 välillä. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että käsite elinvoimainen minimikannasta perustuu teoreettiseen ennusteeseen lajin häviämisriskistä lähimmän sadan vuoden aikana. Elinvoimainen minimikanta, joka takaisi susipopulaation säilymisen Suomessa 90%:n todennäköisyydellä, on 50 lisääntyvää yksilöä, mikä tarkoittaa 25 vuotuista susipentuetta. Viime vuonna Suomessa oli 29-30 perhelaumaa, joista 24 eleli kokonaan Suomen puolella. Ottamalla nk. rajalaumoista (reviiriä sekä Suomen että Venäjän puolella) 50 % Suomen kantaan, saadaan Suomen perhelaumojen määräksi 27 maaliskuulle 2020. Suomen susikanta on heilahdellut muutaman vuoden aikajaksoissa, välillä ylös, välillä alas. Tulevaisuutta on vaikea tarkemmin ennustaa. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole näköpiirissä asiaa, joka olisi hävittämässä suden suomalaisesta luonnosta, Kojola kertoo.

Suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisesta ja susivahinkojen estämisestä tehtiin viime vuonna kansalaisaloite joka keräsi vajaassa viikossa vaadittavat 50 000 allekirjoitusta. Aloite avattiin 31.8.2020. Yksi susien kannanhoidollisen metsästyksen puolestapuhuja on Jari Nahkanen, joka on monien muiden kanssa huolissaan alueella liikkuvista susista.

– Susikanta ei sinällään Suomen kokoiselle alueelle ole liian suuri kuin paikallisesti, kuten Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa, tietyillä alueilla Lounais-Suomessa sekä etenkin itäisessä Suomessa. Haasteena on susien muuttunut käyttäytyminen viimeisinä vuosina. Yhä enemmän raportoidaan susien rohkeasta käyttäytymisestä pihojen ja talojen läheisyydessä ja taajamissa. Tästä syystä katson, että eduskunnassa on säädettävä Ruotsin ja Viron kaltainen lainsäädäntö, joka mahdollistaa susien kannanhoidollisen metsästyksen. Tämä olisi saatava aikaan jo tänä vuonna. Tällä tavalla kykenemme palauttamaan myös susien luonnollisemman käyttäytymisen, Nahkanen kertoo.

Monet ovat sitä mieltä että Luken esittämiin lukuihin susien määrästä tulisi suhtautua epäilevästi.

– Eivät ole varmasti ainakaan liioiteltuja ylöspäin. Esimerkiksi metsästäjien havainnot kertovat ainakin alueellisesti suuremmista määristä mitä Luken arviot antaisivat syytä olettaa. Toisaalta kannan arviointi täytyy perustaa jonkin viranomaistahon näkemyksiin, on Lukella siitä pitkäaikainen kokemus. Eräs asia mikä koko kannan arvioimisesta tekee vaikeaa, on rajalaumat, joita ainakin joidenkin arvioiden mukaan olisi yhdeksän laumaa. Olennaista ei niinkään mielestäni ole kiistely, onko susia 250, 300 vai 350, vaan se, että miten alueilla, jossa sudet tappavat merkittävän määrän esimerkiksi koiria, lampaita, poroja, voidaan poistaa kannanhoidollisista syistä riittävä määrä susia valitusprosessien sitä estämättä, Nahkanen sanoo.

Suden puolustajiakin on, ja yksi niistä on Heli Tabell, joka vastustaa suden kannanhoidollista metsästystä.

– Asun maalla, olen perheen äiti, metsästäjän tytär ja minulla on monenlaisia kotieläimiä. Kunnioitan luontoa, olen nöyrä luonnon edessä, olen eläinrakas ja ihailen myös villieläimiä. Susi kuuluu Suomen luontoon, susi on viisas koiraeläin, perhekeskeinen ja nytkin kun mietin susia ottamassa elantoaan paksun lumen alueilla, niin kunnioitus, empatia ja ihailu ovat päällimmäiset tunteeni, Tabell kertoo. Tabellin mielestä mediassa liikaa pelotellaan susista, koska on harvinaista, että susi käy ihmisen päälle.

Susien vierailut pihoilla ja taajamissa ovat lisääntyneet mutta Tabell ei ole siitä huolissaan:

– Susien elinalueet ovat pirstaloituneet, reviireiden sisälle jää peltoja, teitä ja pihoja, niiden läpi sudet joutuvat liikkumaan siirtyessään alueelta toiselle. Susi on viisas eläin, paksun lumen aikana suden on helpompi liikkua tietä pitkin ja oikaista yön aikaan pihan poikki. Keinoja vähentää pihavierailuja on useita, kuten kaiken suden ravinnoksi kelpaavan suojaaminen tai poistaminen pihapiiristä, lemmikit sisälle yöksi, karja navetoihin yöksi tai kunnollisiin petoaitoihin, Tabell sanoo.

Yksi merkittävimpiin suden puolustajiin kuuluva järjestö on WWF. WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen, jonka tehtäviin kuuluu uhanalaiset lajit ja luontotyypit, ihmettelee suuresti Suomessa vallitsevaa susivihaa:

– Mikään muu suurpeto ei aiheuta niin voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan kuin susi, eikä tämä ole pelkästään suomalainen ilmiö. Tätä on puhtaasti faktojen pohjalta vaikea selittää, sillä Suomessakin on monia ihmiselle huomattavasti sutta vaarallisempia eläimiä, esimerkiksi puutiaiset, ampiaiset ja koirat. Suurpedoistamme ainoastaan karhu on aiheuttanut vammoja ihmiselle viimeiseen sataan vuoteen. Sutta kohtaan tunnettua pelkoa ei tule vähätellä, mutta samalla on hyvä muistaa, ettei pelko ole monesti suhteessa todelliseen riskiin. Sutta kohtaan tunnettua pelkoa ja jopa vihaa on tutkittu varsin paljon. Yksi selittävä tekijä ovat tietysti suden aiheuttamat aivan todelliset vahingot metsästyskoirille ja kotieläimille, mutta lisäksi taustalla on paljon muutakin. Susi on myös paljolti poliittinen eläin, johon projisoidaan esimerkiksi herravihaa ja kritiikkiä päätöksentekovallan jakautumisesta, Tolvanen kertoo haastattelun lopuksi.

Veijo Toivoniemi

Kirjoittaja on haapajärvinen luontokuvaaja. Hän kiertää ympäri Suomea tapaamassa ihmisiä, jotka tekevät työtä luonnon ja eläinten hyväksi, ja jakaa kokemuksensa lukijoillemme.

Gallup:

Pitäisikö susien määrää Suomessa vähentää kannanhoidollisella metsästyksellä ?

Janne Kaattari:

– Kyllä. Susien aiheuttamat vahingot karjaa ja kotieläimiä kohtaan ovat kasvaneet ja jatkavat kasvuaan tällä menolla. Ihmisarkuus on vähentynyt susilta joka on lisännyt vahinkoja entisestään.

Teijo Paananen:

– Kyllä pitäisi. Sudet kuuluvat Suomen luontoon, mutta eivät asutusten läheisyyteen. Osa susikannasta on tullut liian ihmistä pelkäämättömäksi, tästä johtuen ne kulkevat liian lähellä asutuksia ja eivät väistä ihmistä edes luonnossa, tästä näyttönä metsästyskoirien kimppuun käyminen.

Anita Rivander:

– Ei pitäisi, koska susi on uhanalainen laji. Toivoisin, että keskityttäisiin petovahinkojen ennaltaehkäisyyn muilla keinoilla kuin tappamalla.

Esko Peltoniemi:

– Kyllä! Koska sudet ovat lisääntyneet ja tulleet niin rohkeaksi, että tulevat asutusten keskelle ja aiheuttavat vahinkoa kotieläimille ja pelkoa ja turvattomuutta etenkin lapsille.

Pentti Pesonen:

– Tällä tiedolla ja kokemuksella vastaan jyrkästi ei. Luotan enemmän Luonnonvarakeskuksen arvioon susien määrästä, kuin metsästäjien sepitettyihin satuihin. Sitä kannanhoidollista metsästystähän kokeiltiin jo kerran, ja kaikki siinä meni päin prinkkalaa.

#