lauantai 16.1.2021 | 11:02
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kärsämäkinen elämä ei juuri poikkea lappilaisesta – Jonna Alariesto viihtyy Kärsämäellä, mutta käy usein "ylhäällä"

Outi Levä
Ti 5.1.2021 klo 16:07

Pian neljä vuotta sitten Jonna Alariesto muutti miehen, Juha-Pekka Luonuan perässä Kärsämäelle.

– Siskoni sanoi, että “ ei kait sole ko lähtiä, kottiin pääsee aina takasi.” Elämäni ei juuri eroa normaalista lappilaisesta. Käyn kotona kerran kuussa, metsästysaikana useamminkin. Tänne muutettuani pääsin heti töihin Pyhäjärvelle. Gabrielin syntymän jälkeen teen töitä Esperissä, jossa viihdyn oikein hyvin. Parasta ovat työkaverit ja yhteishenki, sanoo Alariesto.

Alariesto pukee ylleen Sodankylän pukunsa eli gáktin.

– Käytän sitä juhlissa ja joulukirkossa tai kun vien muistohaudalle kynttilän. Minulla on myös Utsjoen puku. Yleensä käytän Sodankylän pukua. Utsjoen puku on tullut minulle äidinäidin kautta. Ne ovat lähes samanlaisia, Utsjoen gáktissa on rypyliäinen helma ja Sodankylän puvussa suora. Nykyisin pukukoodi on rentoutunut, värimaailma ei ole enää niin tiukasti määritelty kuin ennen ja myös kukkakuoseja käytetään varsinkin silkissä eli hartioilla pidettävässä huivissa.

Saamenpuku on kansanpuku, saamelaisten kansallisista tunnuksista näkyvin, eikä sen käyttö ole missään historian vaiheessa katkennut. Puvuissa käytetään nykyisin monia materiaaleja, verkaa, puuvillaa, tekokuituja, silkkejä jopa pitsejä. Puvun mallit, värit ja koristenauhojen sommittelu kertovat kantajansa saamelaisryhmän, jopa suvun.

Saamenpuvuissa käytetään samoja värejä kuin saamelaisten lipussa: vihreä väri symboloi luontoa, sininen vettä, punainen tulta ja keltainen aurinkoa.

Enontekiön puku on koristeellisin Suomessa käytettävistä ja Utsjoen puku vähiten koristeltu. Pukuun kuuluvia asusteita ovat vyöt, karvakengät, säpikkäät, pärkiset, huivit ja lakit. Puvun helmassa on poimutettu hulpa. Perinteisesti hulvan reunaan ommeltiin käsin kudottu hulpanauha, mutta nykyään erilaisia nauhoja voi ostaa myös valmiina.

– Minulla ei ole silkkiä, vaan luhka, sillä silkkien hinnat ovat satasissa. Perheeni on metsälappalaisia eli meillä on metsäsaamelaiset juuret, isäni kotoisin Sodankylästä ja äitini ei-oikeastaan-mistään. Minä olen syntynyt Jyväskylässä, vanhempani olivat silloin siellä töissä. Kela-kortissani lukee kuitenkin Tornio. Muutimme Sodankylään takaisin, kun äidin isäni sairastui keuhkosyöpään.

Metsälappalaisuus on elävää lappilaista kulttuuria, jonka juuret ovat Lapin yhteisessä historiassa. Saamelaiskäräjälain mukaan saamelainen on henkilö, joka pitää itseään saamelaisena edellyttäen, että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään. Suomen kolme saamen kieltä, pohjois-, inarin ja koltansaame ovat uhanalaisia. Inarinsaamea puhuu noin kolmesataa ja kolttasaamea yli neljäsataa ihmistä. Pohjoissaamen puhujia on yli 20.000 Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa.

– Minä en puhu saamen kieltä, ymmärrän sitä yhtä hyvin kuin englantia ja ruotsia. Kun kieltä ei käytä, taito hukkuu. Inarin saame kuulostaa osin suomen kieleltä. Pohjoissaame on ehkä vaikein. Metsälappalaisilla oli joskus oma kieli, mutta he menettivät sen määrätietoisten suomalaistamistoimien ja kristinuskoon käännyttämisen seurauksena. Metsälappalaisia ei hyväksytä saamenkäräjiin. Eri ryhmien välillä on keskinäisiä heimoristiriitoja. Jos jotakin ei tunneta omaksi, niin häntä katsotaan ristiin.

Metsälappalaisten perinteisiä elinkeinoja ovat porotalous, metsästys, kalastus, marjastus sekä luonnosta eläminen.

– Lappilainen metsä on aivan erilaista kuin täällä, avaraa kangasmetsää. Minun perheelläni ei ole poroja. Metsästämme hirveä ja metsäkanalintuja ja kalastamme. Lisäksi syömme nautaa, harvemmin possua. Olen hirviporukassa ylhäällä, sillä inhoan täällä olevia hirvikärpäsiä.

#