maanantai 15.8.2022 | 04:40
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jukka Puranen kolumnissaan: Susimainen juttu

To 17.12.2020 klo 13:30

Tähän aikaan joutuu miettimään, että onko sitä tullut oltua kilttinä? Hyvä se on kerran vuoteen miettiä tällaistakin asiaa. Mitä lie miettii susilauma, joka sai tuhmuuksistaan peräti kuolemantuomion Haapajärven seudulla? Taitaa vielä jolkotella ympäri metsiä ilman synnintuntoa ja etsiä vatsalleen täytettä kaikesta eteen tulevasta. Tällä kyläkunnalla, jossa asun, on näitä metsän petoja joka lähtöön. Karhuja lienee useampia, on ilveksiä, susi/susia aina joskus, ahmoja ja kettuja. Harvoin näitä kuitenkin pääsee täällä näkemään. Karhunkin näin toisessa pitäjässä pari vuotta sitten Urjanlinnan tienristeyksen lähellä ylittämässä tietä ollessani Ylivieskasta tulossa. Oli kevät, ja laihassa kunnossa näytti otso olevan. Siitä huolimatta käänsi kulkunsa Urjanlinnan pururadalle kevyttä hölkkää pylkyttäen. Treenasiko lie juoksua kesää varten. Varmaan hyvä kirittäjä oli jollekin toiselle iltalenkkeilijälle. Mahtoi mennä pururadalla satunnaisen lenkkeilijän alusvaatteet vaihtoon muutenkin, kuin hikoamisen vuoksi. Harmittaa, kun ei ollut kojelautakameraa, niin ei saanut kuvaa karvaisesta kirittäjästä.

Autoillessa näitä petoja parhaiten on päässytkin näkemään. Ilves on ylittänyt tietä autoni edestä kahdesti. Täytyy sanoa, että komea näky on iso urosilves pitkine jalkoineen keskellä tietä. Voi vain arvailla millainen voima raajoissa on, joilla ottaa pitkiä loikkia saaliin kimppuun. Joku uskalikko oli kerrattain ampunut pistoolilla puussa olevaa ilvestä ja saanut haavoittuneen pedon kimppuunsa. Jollakin tavalla mies selvisi hyökkäyksestä, mutta ei kuulemma toista kertaa mene pistoolilla ilvestä ampumaan. Tästä tapauksesta on kymmeniä vuosia aikaa ja taitaa olla ampuja kuten ilveskin jo kuollut.

Yhden ainoan kerran ovat metsän pedot olleet tuhmia ja rosvonneet omasta pihapiiristä, kun eräänä keväänä otin kasvatiksi kaksi ankanpoikasta. Syksyllä oli tarkoitus tehdä ankoista itselle paisti. Kävi sitten niin, että enhän minä lasten lemmikkejä hennonut teurastaa, vaan lykkäsin asiaa. Syksy ehti pitkälle ja niinpä eräänä yönä heräsin siihen, kun ankat pitivät pihalla hirveää metakkaa. Oliko kettu, vai supikoira, joka ankat vei. Jäljistä ei syyllinen selvinnyt.

Toivottavasti metsästäjät Haapajärven susilaumasta saavat poistettua edes muutaman suden, että oppivat sudet ihmistä karttamaan. On ihan järkevää kurmoottaa kaikkia isompia petoja ajoittain, jotta pysyy järjestys luonnon ja ihmisen rinnakkaiselossa. Se ei ole tuhmuutta, vaan viisautta. Pelkkä pelottelu jo on hyvä asia. Pedot kuuluvat metsiin, eikä ihmisten asumusten lähelle.

Joulurauhaa kaikille Selänteen lukijoille täältä korven kätköistä!

Kirjoittaja on kulttuuriin hurahtanut, reisjärvinen metallimies

#