sunnuntai 29.11.2020 | 00:01
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Pyhäjärven seurakunnan diakoniatyöntekijä-lähetyssihteeri Minna Heinonen hartauskirjoituksessaan: Valvokaa!

Su 22.11.2020 klo 10:00

Olemme eläneet keväästä lähtien aikoja, jolloin meidän on pitänyt olla uudella lailla valppaina. Korona-viruksen tultua Suomeen olemme tottuneet pitämään turvavälejä, huolehtimaan käsihygieniasta, yskimään oikein ja välttämään suuria ihmismassoja. Mutta kun tauti hieman näytti lientymisen merkkejä leviämisen suhteen, myös meidän valppaustasomme laski. Osa ihmisistä tuntui unohtavan ohjeet ja neuvot arjessa. Ehkä osa ihmisistä väsyi jatkuvaan varuillaan oloon, osa oli aidosti välinpitämättömiä ja osalla oli vain niin suuri kaipuu ”entiseen elämäntapaan” että siihen vähän kuin luiskahti vahingossa, osa unohti tahallisesti tai tahattomasti taudin vaarat.

Viime sunnuntain kirkkovuoden sanomassa puhutaan valppaana olosta tai oikeammin kirkkovuodessa käytetään termiä valvominen. Eikä tällä valvomisella tarkoiteta fyysistä nukkumattomuutta vaan hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odottamista. Tähänkin odottamiseen on helppo väsyä ja on suuri vaara tulla välinpitämättömäksi asian suhteen. Jo evankeliumien kirjoittamisen aikoihin monet olivat kärsimättömiä, kun ylösnousseen Vapahtajan paluu tuntui viivästyvän. Niinhän sitä sanotaan, että odottavan aika on pitkä.

Elämän karikot ja uupumus johtavat herkästi epätoivoon, uskon hiipumiseen, Jumalan armorikkaiden lupausten unohtamiseen. Jeesuksen kehotus valvomiseen ja valppaana pysymiseen on osoitettu ennen kaikkea rohkaisuksi maailman murheiden ja vaikeuksien kanssa kamppaileville ihmisille. Samalla se on osoitettu meille kaikille kristityille – meidän tulee tunnistaa oman elämäntilanteemme lisäksi myös läheistemme tilanne. Ehkäpä valvominen onkin asioiden tiedostamista ja tietoisuutta. Kristuksen seuraajina me emme saa unohtaa kulkevamme yhteiselle tiellä kohti taivaan kotia. Tietoisuus tästä ohjaa meitä noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä.

Jeesus haluaa muistuttaa meitä siitä, että Jumala on lupaustensa mittainen ja että Hänen hyvyytensä on sanova kaikissa asioissa viimeisen sanan. Valvominen onkin tietoisuutta Jumalan rakkaudesta ja voimasta omassa elämässä – kannattelevasta voimasta ja rakkaudesta. Silloin näkökulma kääntyy pois meistä ja saamme katsoa Kristukseen ja olla hänen seuraajiaan – luottaa häneen.

#