sunnuntai 29.11.2020 | 00:24
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Anitta Oertel kolumnissaan: Terveellinen ja luonnollinen hajurako

Pe 23.10.2020 klo 13:30

Etäisyys, pidättyvyys, välimatka. Siinä tämän päivän sanoja, joilla pyritään estämään koronaviruspandemian leviäminen. Kansan suulla sanottuna ihmisiä suositellaan pitämään toisiinsa hajurakoa. Ei tämä mitään uutta ole. Näin on toimittu kulkutautiepidemioissa ja -pandemioissa ennenkin. Kun espanjantauti sata vuotta sitten riehui maailmalla ja vei Suomessakin noin kaksikymmentä tuhatta ihmistä, kehotettiin kansalaisia pesemään huolellisesti käsiään ja välttämään yleisiä tilaisuuksia.

Tänä päivänä käsienpesu onnistuu ja desinfiointiaineita on saatavilla siellä ja täällä, mutta etäisyyksien pitäminen tuottaa hankaluuksia, ainakin isoimmissa kaupungeissa. Suosituksia ei uskota. Saksassa esimerkiksi veivataan edestakaisin erilaisten rajoitusten määrittämisen kanssa, vaikka mallia voisi ottaa Aasian maista, joissa tähän asti on selviydytty viruksesta paremmin kuin Länsimaissa.

Kuudentoista osavaltion Saksassa yritetään nyt kuumeisesti löytää yhteisiä pelisääntöjä. Maskipakko julkisissa liikennevälineissä ja kaupoissa on tosin ollut kaikkialla jo pitkään. Siitä ei kukaan enää kiistele samalla tavalla kuin Suomessa tehdään.

Kevään lockdown tuotti tuloksia: kesä meni kohtalaisen hyvin, sitten vaistot herpaantuivat. Nyt pelätään uutta lockdownia, mutta ei malteta pidättäytyä juhlista ja joukkotapaamisista. Taidamme pitää yhteiskuntaamme niin turvallisena, että olemme jo vieraantuneet vaaran vaistoamisesta ja holtittoman käyttäytymisen seurausten ymmärtämisestä. Vai puhkuuko media liikaa koronaa, niin että olemme tulleet tiedolle jo immuuniksi?

Kun muutimme 2004 Pyhäjärvelle Saksasta ihmettelin, miten koulutytöt kulkivat kaistale valkoista ihoa, napa paljaana kahdenkymmenen asteen pakkasessa ilman pipoa. He uhmasivat silloin omaa terveyttään. Ajattelin, että siinä oman elämän realiteetit ovat jääneet toiseksi, ja mallia kenties otettu enemmän lämpöisten maiden nuorisokulttuurista ja muodista kuin mummojen neuvoista. Ehkä sellaiseen turvallisuuden tunteeseen tuudittautuminen oli lähtöisin peli-, some-, ja televisiomaailmasta. Ruutu kuin ruutu on helppo katkaista nappulaa painamalla ja kas, vaarat kaikkoavat.

Toista se on elävässä elämässä, kuten metsässä. Minä esimerkiksi pelkään susia ja karhuja. Ne kun ovat tottumassa ihmisen hajuun. En enää luota siihen, että ne haistavat minut, pahanhajuisen ihmisen, ja pötkivät pakoon ja piiloon tai pitävät ainakin niin paljon etäisyyttä, että eivät pääse kohtaamaan minua. Mielelläni pidän metsän eläimiin itsekin luonnollista hajurakoa.

Kirjoittaja on 15 vuotta Pyhäjärvellä asunut, nykyään Saksassa asuva vapaa toimittaja.

#