lauantai 24.10.2020 | 06:04
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Pauli Kinnarinen kirjoittaa kolumnissaan kirjailija Pentti Haanpäästä, jonka kuolemasta tulee kuluneeksi 65 vuotta 30.9.2020.

To 24.9.2020 klo 12:00

Pentti Mikael Haanpään kuolemasta tulee kuluneeksi 65 vuotta 30.9.2020.

Hän syntyi Piippolassa, (Pulkkilan) Leskelän kylässä 14.10.1905 ja kuoli 30.9.1955 hukkumalla Iso-Lamujärveen kalareissulla Pyhännällä. Vaikka Kairanmaan mies on ollut poissa jo 65 vuotta, hän elää ja on mukana ihmisten elämänmenossa tänäkin päivänä.

Hän on aina kanssamme sanoissaan ja lauseissaan, kirjoittamissaan novelleissa sekä pienimuotoisissa romaaneissa, joissa on ajatonta ja monipuolista totuuden oivallusta, ihmisestä ja ihmisten elämän menosta. Haanpää kykeni luomaan ja kehittämään yksinkertaisista tapahtumista jutun ja tuomaan arkisista henkilöhahmoista esiin sen laatuisia merkityksiä, jotka kuuluivat hänen maailmankäsitykseensä.

Hänen hahmonsa olivat niitä näkymättömäksi jääviä maan hiljaisia ”pönkäpuita.” He olivat loputtoman työn ja pimeän köyhyyden erämaassa selviytyjiä, missä leipä, huvi, raha ja rakkaus pyörittävät elämän piiriä.

Haanpää näkee ihmisyksilöt perintötekijöidensä, vallitsevien olojen ja elinympäristönsä muovaamana, tällä tavalla syntyneenä tuotteena, joka tuottaa yhteiskunnan monikerroksisuuden. Novellimuoto ”jutut” ovat Haanpään yhteiskunnallisten kannanottojen ylitse ajan kulkevat pitkät varjot. Haanpää ja hänen kirjoittama sanoma on aina ajankohtainen.

Pentti Haanpää loi päämäärätietoisen ja omaperäisen kirjailijan uran. Ura alkoi vuonna 1925 novellikokoelmalla Maantietä pitkin ja se herätti heti huomiota omintakeisuudellaan. Tuuli käy heidän ylitseen oli seuraava novellikokoelma ja romaani Kolmen Töräpään tarina vuonna 1927 toi hänelle lopullisesti huippukirjailijan maineen. Vuonna 1927 Haanpää kirjoitti novellikokoelman Kenttä ja kasarmi, joka aiheutti kohun realistisella armeijakuvauksellaan ja hänelle kustantajaboikotin. Suomi oli nuori, itsenäinen valtio. Sisällissodasta oli kulunut vasta 10 vuotta. Sodan voittanutta valkoista armeijaa, ja sen perillistä - syntymässä olevia Suomen puolustusvoimia ei saanut arvostella. Haanpää sanoi itse, ettei pelkää iskuja: ”Antaa siis rusikan pudota, heikko sortuu ja voimakas ärtyy… Ja ellei voimaa osoittaudu olevan: no niin, minä vaikenen ja ryömin piiloon kirjallisuuden vainiolta.”

Haanpää oli terävä ja näkevä yhteiskuntakriitikko ja tietääkseni itsenäisyyden ajan ainoa suomalainen tunnettu kirjailija, jonka teoksia kaikki kustantajat ovat jossakin vaiheessa kieltäytyneet julkaisemasta. Myrsky, hiljaisuus ja maasta kimpoaminen vuorottelivat Pentin elämässä. Terävä ja välillä ärsyttävä olojen arvostelu, selkeät ja rohkeat mielipiteet, äly ja oivallus ja kapinallinen mieli olivat 30-luvun Suomessa paheksuttavia asioita.

Haanpää käsitteli teoksissaan paljon 1930-luvun lamakauden ja oikeistoradikalismin lieveilmiöitä. Nivalan ”konikapinasta” Haanpää kirjoitti Erkki Valan julkaisemaan Tulenkantajat-lehteen vuorokeskustelut vuonna 1932: Pulamiehet puhelevat ja Pulamiehet lähtevät liikkeelle. Ne aiheuttivat hänelle painokanteen. Turun Hovioikeus antoi päätöksensä asiasta 17.4.1935. Päätöksen mukaan Pentti Haanpään kirjoittamissa vuorokeskusteluissa oli ”Raamatusta lainaamalla ja halventavaa esitystapaa käyttäen levitetty lausumia, jotka olivat omiaan halventamaan julkista viranomaista ja laillista yhteiskuntajärjestystä.” Haanpää sai sakot pulamiesten puheista. Vuosia kului ennen kuin Haanpään kuvausten aitous ymmärrettiin. Hänen teostensa sanoma on kieltämättä Suomen kansallisen itsetiedostuksen peili. Haanpää oli kustannuskiellossa vuodet 1930–1935. Pentti selviytyi.

Hänen tuotantoaan ovat myös muun muassa romaanit Hota-Leenan poika, Noitaympyrä ja Yhdeksän miehen saappaat. Novelli-kokoelmia ovat Ihmiselon karvas ihanuus ja ilmeitä isänmaan kasvoilla. Novelleista mainittakoon Lumirimppa, reppuselkäinen mies ja laiha hevonen... Ja monet muut jutut edustavat käsittääkseni novellitaiteessa maailmanluokan huippua. Haanpää kirjoitti elinaikanaan noin 350 novellia ja kymmenen ja julkaistua romaania ja joitakin näytelmiä.

Haanpään kirjalliselle taiteelle on leimallista sen omintakeisuus, kielen hyvä osaaminen ja kaunis, horjahtamaton tyylitaju. Hän katseli elämän tapahtumia ihmisten tasalta edestäpäin. Hän osasi katsella niitä myös sivuilta, kiertää tapahtumien taakse ja nähdä tämän maailman toilaukset oikealla tavalla. Ihmisiä Pentti ei niinkään kaivannut: yksinäisyys, mietiskely, luonto, metsät ja järvet olivat hänelle läheiset ystävät. Veden väristäkin välillä kului...

Vuonna 1948 Pentti Haanpää palkittiin Pro Finlandia mitalilla. Hän on merkittävimpiä suomalaisia maailmanluokan kirjailijoita. Juha Hurme sanoo: ”Pentti Haanpää on niin etevä kirjailija ja niin hyytävän hyvää tasoa, että aika tulee aina häviämään hänelle painissa.”

Pauli Kinnarinen

Kirjoittaja on haapajärvinen historiaharrastaja

#