sunnuntai 25.10.2020 | 03:34
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Pauli Kinnarinen kolumnissaan: Kremlin silmät

Pe 4.9.2020 klo 12:00

Itsenäisyyden merkitys veteraaneille: ”Rauha ja vapaus merkitsee kaikkea.” Syyskesällä 76 vuotta sitten suomalaiset sotilaat kävivät Karjalan alueilla ankaraa taistelua omasta eloonjäämisestään ja Suomen kansallisesta olemassaolosta. Siinä tehtävässä he onnistuivat ja Suomi vältti Neuvostoliiton miehityksen. Aselepo tuli voimaan 4/5.9.1944. Saksa tuhoutui ja länsivallat (länsiliittoutuneet) jättivät Suomen Moskovan etupiiriin toivomalla Suomelle toki jonkinlaista kulttuuriautonomiaa. Neuvostoliiton Puna-armeija vyöryi keväällä 1945 vastustamattomasti Elbelle saakka. Epäilyksettä Neuvostoliitto olisi pystynyt valloittamaan Suomen. Mistä syystä Neuvostoliito ei valloittanut ja miehittänyt Suomea vaikka se olisi siihen pystynyt? Siihen on 10 keskeisintä syytä.

1. Torjuntavoitot 1944. Suomi pysäytti omalla rintamaosuudellaan ainoana maana Suomea varten varattujen neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen. Neuvostoliitto olisi toki voinut sen uusia, mutta Suomen nujertaminen olisi vaatinut aikaa ja liian paljon sotilaiden verta ja kalusto menetyksiä suhteessa saavutettavaan hyötyyn nähden. Suomi noudatti tarkasti voimaan tulleen aselevon ehtoja ja aloitti sotatoimet liittoutuneiden puolella Saksaa vastaan pohjoisessa.

2. Suomen armeija oli Ryti – Ribbentrop sopimuksen seurauksena vahvistunut. Suomen puolustusvoimat olivat syksyllä 1944 vahvemmat kuin koskaan ennen (tai suhteellisesti myöhemminkään). Suomen armeijan päällystö ja joukot olivat kokeneita ja käyneet ankaria taisteluita kesällä ja näyttäneet kykynsä taistella. Edessä oli vielä koskematon Salpa-linja. Siellä suomalaiset pystyisivät taistelemaan ja tuottaisivat varmasti vastustajalleen raskaita tappioita.

3. Kiire Berliiniin. Suomi oli enää Neuvostoliitolle toisarvoinen tavoite kun Baltia oli vallattu, tie Itämerelle avattu ja Suomi irrotettu sodasta. Neuvostoliiton kannatti keskittää valtavan armeijansa voimat Keski-Euroopan sydänalueille ja vallata lopulta Berliini.

4. Asekätkentä. Asekätkentä oli poliittisesti arka tapahtuma. Varusteiden kätkeminen 30 000 sotilaalle kertoi kuitenkin sissitoiminnan riskistä, jos maa miehitetään. Neuvostoliitto oli menestynyt Saksaa vastaan partisaanisodassa. He tunsivat suomalaisten kyvyt hyvin tällä alalla.

5. Tuotantopanos. Sotakorvaustavarat, jotka Suomi toimitti tunnollisesti, olivat tärkeitä Neuvostoliiton jälleenrakentamiseksi. Niiden tuotantoa ei haluttu vaarantaa.

6. Kommunistien heikkous. SKDL menestyi vaaleissa 1945, mutta oli hajanainen. Moskovasta ja maan alta tullut SKP:n riitaisa ydinjoukko ei kyennyt anastamaan valtaa.

7. SDP pysyi lujana. Asevelilinja johti sosialidemokraatteja, eikä puoluetta sulautettu kommunisteihin, kuten monissa maissa. SDP pärjäsi hyvin poliittisissa taisteluissa työpaikoilla ja vakautti Suomen sisäpoliittisen kehityksen. Maalaisliitto ja kokoomuspuolue tukivat SDP:tä hiljaisesti. Pakon edessä pääoma ja työ, maan jälleenrakentaminen, asuttaminen ja sotakorvausten maksu osattiin nyt yhdistää. Suomi eli.

8. J.K. Paasikiven valtiomiestaito. Pääministerinä ja presidenttinä J.K. Paasikivi otti huomioon Kremlin näkemykset ja tarvittaessa ymmärsi sitä. Paasikivi tiedosti joustamisen rajat ja puolusti järkähtämättä Suomen olennaisia etuja.

9. ”Pelin henki” tiedostettiin. Valtaosa suomalaisista tiedosti ja ymmärsi pelin hengen. Neuvostoliittoa ei haluttu tahallaan ärsyttää ja poliittinen liturgia hyödynnettiin. Suomalaiset puolustivat lujasti ja eleettömästi Itsenäisyytensä ja vapautensa ydintä.

10. Kylmä sota. Kylmän sodan kauden alettua Suomen miehittäminen ei ollut enää ajankohtainen. Miehitys olisi varmasti sitonut suuren määrän joukkoja ja ajanut Ruotsin sotilasliitto Naton jäseneksi. Tämä oli hinta, jota Kreml (Stalin) ei halunnut maksaa. Suomi oli jo hyvä rajanaapurimaa (YYA- sopimus) ja hyvä kauppakumppani. Suomalaiset ja Suomi toimi Kremlin silmien alla itsenäisenä, rauhallisena ja omalla tavallaan demilitarisoituna vyöhykkeenä. Presidentti Urho Kekkosen johdolla Suomi kehittyi vapaasti pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Vuonna 1972 Saksalaisen Die Welt lehden toimittaja kysyi kriittisesti ulkoministeri Keijo Korhoselta suomettumisesta, saksaksi Finnlandisierung. Korhonen vastasi kysymykseen jokaisen maan valitsevan vaihtoehdoista suomettumisen (finlandization) mieluimmin kuin saksoittumisen (germanization). Kun toimittaja kysyi vielä, mitä saksoittuminen tarkoittaa? Korhonen vastasi sen tarkoittavan maan miehittämistä ja kahtiajakoa. Korhosen vastaus hiljensi toimittajan.

Kirjoittaja on haapajärvinen historian harrastaja

#