lauantai 24.10.2020 | 06:18
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Ulla Piiponniemen näyttelyssä näkyy taiteilijian elävä ja kekseliäs luonne – Käsitöissä kaikki on mahdollista

Emilia Tiitto
Su 2.8.2020 klo 12:00

Elokuun ajaksi Haapajärven kirjastoa saapuu ihastuttamaan Ulla Piiponniemen näyttely Rakkaudesta käsitöihin. Näyttelyn kasaaminen on Piiponniemelle entuudestaan tuttu juttu, mutta elokuinen näyttely on hänen ensimmäinen henkilökohtainen näyttelynsä.

– Näyttelystä tulee minun näköiseni. Kaikista vanhimmat työni nousevat näyttelyssä isoimpaan arvoon, sillä mukana on töitä lapsuudestani asti, Piiponniemi paljastaa.

Näyttelyssä esille pääsee muun muassa Piiponniemien kesämökin seinällä yli 30 vuotta roikkunut seinävaate sekä Piiponniemen tekemä vihreä villapaita, jota hän on pitänyt päällään viitosluokan luokkakuvassa.

– Lapsille antamani työt ovat itselleni tärkeitä, ja siksi olen kysynyt niitä näyttelyyn lainaan. Niiden mukana olen halunnut antaa lapsilleni osan itsestäni.

Piiponniemen käsityöinnostus pulppuaa hänen lapsuusvuosistaan. Tuolloin hänen äidillänsä oli oma käsityöliike, jonka myyjättärenä pieni käsitöistä innostunut Piiponniemi toimi.

– Äitini muistaa, että tein pieniä virkattuja liinoja asiakkaalle. Tein myös monia malleja liikkeen ikkunoihin laitettavaksi.

Piiponniemi muistaa tuon ajan olleen ihanaa, sillä silloin hän sai vapaasti kokeilla ja tehdä erilaisia käsitöitä.

– Nuorena en koskaan ajatellut, että käsitöistä voisi tulla ammatti. Nyt olen hirveän onnellinen, että siitä tuli.

Lukion käytyään Piiponniemi työskenteli vuoden äitinsä liikkeessä, missä ajatus käsityöalasta kypsyi. Nivalassa opiskeltuaan Piiponniemi valmistui tekstiilialan artesaaniksi, ja sai ensimmäisen työtarjouksensa jo ennen valmistumistaan.

– Olin töissä käsityökeskuksessa kymmenen vuotta. Käsityöt ja niissä neuvominen ovat aina olleet minulle luontainen juttu, joten työ ei ole koskaan tuntunut työltä.

2000-luvun alussa Piiponniemi aloitti pitämään käsityöpiirejä Jokilatvan Opistossa.

– Tuolloin meillä oli neljä pientä lasta ja poliisina vuorotyötä tekevä mieheni suhtautui uuteen työhöni ihanasti: hän muutti omaa työnkuvaansa perheen eduksi, jotta minä pystyin käymään iltatöissä, Piiponniemi kiittelee.

Kiitollinen Piiponniemi on myös siitä, että on saanut tehdä työstänsä oman näköistänsä. Kesäajat Piiponniemi käyttää mallikappaleiden kokeiluun, sillä töiden rullatessa aikaa testailuun ei jää.

– Yritän kehitellä koko ajan enemmän ja enemmän ideoita. Yleensä keksin jotain kokonaan uutta tai tuunaan vanhoja juttuja.

Monesti kurssien oppilaat ajattelevat Piiponniemen osaavan kaikki tekniikat ja taidot. Näin ei kuitenkaan ole.

– Opetus on vastavuoroista, sillä voimme yhdessä keksiä ja kehitellä ideoita. Opettaja ei ole se, joka määrää aina.

Piiponniemelle mieluisinta on räsymattojen tekeminen vanhoista kuteista. Palkitsevimpia töitä ovat haastavat ja suuritöiset käsityöt.

– Olen käsitöiden suhteen kaikkiruokainen, mutta tärkeintä minulle on, etten tiedä lopputulosta etukäteen, Piiponniemi kertoo.

Ennen Piiponniemi ompeli kaikki lastensa vaatteet itse. Lasten kasvettua hän on siirtynyt enemmän käyttötekstiilien tekemiseen.

Yksi tärkeimmistä asioista käsitöiden tekemisessä on valita työn värit oikein, sillä Piiponniemen mukaan harmonia ja hyväolo syntyvät väreistä.

– Neuvon aina oppilaitani valitsemaan sellaiset värit, joista he itse pitävät - se antaa lisäbuustia työn tekemiseen. Värit toimivat usein myös työn pariin sysäävänä tekijänä.

Inspiraatio uuteen työhön voi iskeä Piiponniemelle vaikka lenkkipolulla. Usein maisemat ja rakennukset innostavat häntä kokeilemaan uusia töitä.

– Ensin virkkaan tai ompelen työn mielessäni, minkä jälkeen vasta kokeilen sen tekemistä. En juurikaan koskaan tee työtä suoraan kirjan ohjeiden mukaan, vaan poimin kirjoista ideoita, joita voisin hyödyntää muissa töissä.

Ideoiden yhdisteleminen onkin välillä aikamoista tekstiilipalapeliä.

– Mallin mukaan tekeminen ei tarkoita, että olisi tylsä tekijä, eikä aina tarvitsekaan keksiä uutta tekniikkaa tai kuviota. Oman vaiston kuunteleminen synnyttää kuitenkin tekijänsä näköisiä töitä, Piiponniemi vakuuttaa.

Piiponniemi painottaakin, ettei jokaisen tarvitse tehdä samanlaisia töitä, sillä työssä saa näkyä tekijänsä kädenjälki.

– Pattitilanteessa työtä ei kannata tehdä väkisellä valmiiksi, vaan se on paras laittaa sivuun ja unohtaa vähäksi aikaa.

Myöhemmin työtä voi tarkastella uusin silmin.

– Käsityö ei märkäne eikä huutele perään. Kesken jääneitä töitä ei tarvitse piilotella, sillä ne eivät ole mikään nolouden aihe.

Käsityöntekijänä Piiponniemi kuvailee itseään ikuiseksi lapseksi, sillä hän innostuu helposti kaikesta.

– Enpä olisi pikkutyttönä uskonut, että teen samanlaisia töitä vielä aikuisenakin, Piiponniemi hämmästelee.

Piiponniemen elävä ja kekseliäs luonne näkyvät hänen käsitöissäänkin.

– Pidän siitä, että saan toteuttaa itseäni käsitöiden kautta. Mielestäni kaikki on mahdollista, sillä sellaista mitä ei voi tehdä, ei ole olemassakaan.

#