tiistai 25.2.2020 | 07:36
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Eemelin marjatilalla on viljelty marjoja yli 20 vuotta ja kevään koittaessa veri vetää aina pelloille, vaikka tämän talven erikoiset sääolosuhteet huolestuttavatkin – "Mansikalla on juuret lähellä pintaa ja varmaa on, että tuhoja tulee. Miten paljon ja millaisia, jää vain nähtäväksi"

Kaija Tuompo Selänne
Pe 14.2.2020 klo 15:00

Kevyt pakkaslumi pöllyää tuulen mukana, kun ajelen tapaamaan Merja Istukaissaarta ja Jouko Kangasharjua Pyhäjärven Eskoperälle.

– Mansikanviljelijän ihannekeli, kuten Jouko Kangasharju naurahtaa.

Eemelin marjatilalla viljellään luomumansikkaa ja mustaherukkaa. Jouko on jo tilan isäntänä kolmatta sukupolvea. Alun perin tila oli maitotila, sittemmin lihasikala. Jotta tilan tulevaisuus oli turvattu, piti -90 luvun loppupuolella ruveta miettimään laajennusta tai tuotantosuunnan muutosta. Lapset olivat pieniä ja laajennus ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.

– Pyhäjärvellä alkoi luomuherukkahanke ja sen innostamina meilläkin alettiin viljellä mustaherukkaa. Alkuvuosina pienillä pensas määrillä, mutta kokonaan marjojen viljely tuli tuotanto suunnaksi vuonna -97. Luomumansikka tuli mukaan viljelyyn 2005. Vaikka suomessa tuotetut marjat ovatkin puhtaita verrattuna maailmalta tuleviin, halusimme kuitenkin keskittyä luomutuotantoon. Tiedämme ainakin mitä lapsemme syövät, sanoo Jouko Kangasharju.

– Tuholaiset pyritään pitämään loitolla hyvällä vuoroviljelyllä, ja oikealla poimintajärjestyksellä. Mansikkapunkin torjuntaan käytetään jonkin verran petopunkkeja ja kasvustot pidetään harvempana kuin normaalissa marjanviljelyssä. Lannoituksena riittää hyvä vihantalannoitus perustamisvaiheessa, lisäksi käytämme jonkin verran luomulannoitetta, Kangasharju jatkaa.

Marjojen poiminta hoidettiin parina ensimmäisenä vuonna perheen voimin, mutta pian he tarvitsivat ja saivatkin sitä mukavasti pitäjällä asuvista nuorista.

– Nykyisellään ei omalta paikkakunnalta tahdo saada poimijoita, meillä onkin jo useana vuonna olleet samat poimijat Ukrainasta ja Venäjältä, kertoo Merja Istukaissaari.

Sesonki on lyhyt, noin 1,5 kuukautta ja silloin töitä tehdään 24/7.

– Tilalla ei ole itsepoimintaa, mutta meiltä voi ostaa valmiiksi poimittuja marjoja. Meillä on asiakkaita Helsinki-Tornio väliltä ja loppu marja menee pakastamoon Pyhäjärvelle, josta Pakkasmarjan autot ne sitten hakevat. Pyhäjärven kaupunki saa hatunnoston, kun tuollainen pakkasvarasto järjestyi. Se säästää aikaa ja kuluja, kun ei jokaista erää tarvitse lähteä ajamaan Suonenjoelle, hän jatkaa.

Talviaikaan suunnitellaan seuraavan kesän viljelykiertoa ja tehdään muita töitä. Isäntä metsästää ja tekee metsätöitä, emäntä käy töissä jonkin verran kodin ulkopuolellakin.

Vuodenvaihteen jälkeen hävinnyt lumipeite ja vesisateet ennen pakkasta aiheuttavat huolta. Mansikkapelloilla oli rivivälit kiiltävällä jäällä.

– Mansikalla on juuret lähellä pintaa ja varmaa on, että tuhoja tulee. Miten paljon ja millaisia, jää vain nähtäväksi, miettii Jouko Kangasharju.

– Juuristoon tulleet vauriot näkyvät tuotannossa useampana vuonna. Onneksi nyt sentään on lunta, mutta se jääkuori on kuitenkin vielä siellä lumen alla, hän jatkaa.

Eläkeiän lähestyessä tilalla mietitään jo vähän tulevaisuuttakin. Mansikka varmaankin jää viljelystä parin vuoden sisällä, herukan viljelyä jatketaan.

– Halusin maanviljelijäksi ja olen aina tykännyt tästä työstä, vaikka välillä tuleekin huonoja aikoja. Kevään koittaessa veri vetää kuitenkin aina pelloille, toteaa Jouko Kangasharju ja vaimo Merja Istukaissaari nyökkäilee vieressä.

– Toivottavasti ihmiset arvostavat jatkossakin puhtaasti suomessa tuotettuja marjoja ja käyttävät niitä mieluummin kuin maailmalta tuotuja he toteavat yhteisesti.

#