tiistai 25.2.2020 | 07:32
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Pauli Kinnarinen kolumnissaan: Lähimmäistä tutkitaan herkästi

Selänne
La 8.2.2020 klo 12:00

”Viettävät he päivänsä joutilaisuudessa ja työttöminä, laiskoina ja välinpitämättöminä katsellen heitä ympäröivää siveetöntä alhaisuutta. He näkevät kyllä aineellisen puutteensa, vaan että itse ovat siihen syypäät, sitä harvat heistä huomaa.”

Aamulehdessä kirjoitettiin näin vuonna 1884 vaivaistalon asukkaista. Jos teksti muutettaisiin nykypäivän kirjoitusasuun, niin se voisi olla peräisin miltä tahansa keskustelupalstalta tai jopa poliitikkojen suusta. Keskustelupalstoilla (”ns. sosiaalinen media”) sanotaan ja baareissa puhutaan, että työttömät makaavat kotisohvalla laiskuuttaan, siellä he syrjäytyvät ja litkivät kaljaa veronmaksajien kustannuksella. Alatyylinen, syyllistävä ja leimaava möläyttely kulttuuri toimivat hyvin. Poliitikko tai ministeri sanoo asian kohteliaammin: ”työttömiä on aktivoitava passivoitumisen sijasta antamalla heille mahdollisuus osallistua työelämään”. Toissavuonna vuonna lähimmäistä tutkittiin erityisen herkästi. Suuntana näytti olevan paluu 130 vuoden takaiseen elämänmenoon, jolloin köyhiä ja työtä vailla olevia pidettiin itse syyllisinä köyhyyteensä ja työttömyyteensä, siksi he tarvitsivat valvontaa, kovaa kuria ja ennen kaikkea palkattomana tehdyn, mieluummin raskaan työn, nähtiin jalostavan henkilöä moraalisesti ja siveellisesti.

Vuoden 1852 vaivaishoitoasetus vahvisti köyhille oikeuden saada seurakunnilta apua, periaatteessa kuitenkin työtä vastaan. Ensisijaisesti apua tarvitsevien piti etupäässä turvautua lähisukulaisiinsa. Jokaisella oli oikeus jonkinlaiseen elantoon. Sitten tulivat 1860-luvun lopun nälkä-/kuolonvuodet, joiden seurauksena osattomuus ja köyhyys lisääntyivät räjähdysmäisesti. Samanaikaisesti kritiikki köyhäinhoitoa kohtaan lisääntyi. Varsinkin työkykykyisten oikeus apuun tuntui yhteiskunnan kannalta katsottuna suorastaan vaaralliselta. Vuonna 1879 annettiin uusi vaivaishoitoasetus, joka erosi hengeltään voimakkaasti vuoden 1852 asetuksesta. Asetus korosti jokaisen työhön kykenevän miehen ja naisen velvollisuutta elättää itsensä ja perheensä. Vaivaishoito jaettiin pakolliseen ja harkinnanvaraiseen hoitoon. Kunta oli velvollinen avustamaan alaikäisiä, mielenvikaisia, pitkällistä tautia sairastavia sekä vanhuudenheikkoja, joilla ei ollut toisen huoltovelvollisuutta. Yhteiskunnalla ei katsottu olevan velvollisuutta huolehtia työkykyisten toimeentulosta mitenkään.

Työkykyisten avustaminen oli kuntien omassa harkinnassa. Apua heille sai antaa vain työtä vastaan. Työtä eli sen ajan ”aktiivimallin” mukaista sosiaaliturvaa järjestettiin vuokraamalla köyhiä ja vaivaisia yksityisille palkattomaksi työvoimaksi ruokapalkalla. Paljon työvoimaa vaativassa maatalousyhteiskunnassa kysyntä oli kova ja palkattomat, vailla mitään oikeuksia olevat työntekijät kiinnostivat. Käytännössä ihmiset myytiin huutokaupalla vuosittain ja kunnalta vähiten elatusrahaa pyytänyt sai huutolaisen työntekijäksi. Koska yhteiskunta mielestään elätti köyhät, niin se katsoi myös omistavansa heidät ja voi sijoittaa heidät miten ja minne haluaa. Palkaton työkokeilu ja palkaton työnäyte, aloittivat uudelleen palkattoman työvoiman käytön. Ero on vain siinä, että enää ei ole huutolaisia kunnanvirastossa yksitellen myytäväksi vähiten pyytävälle. Kauppa hoidetaan nyt siististi viranomaistyönä tai kaupallisen välitysfirman kautta. Elatuksen katsotaan hoituvan työntekijän saamalla työttömyysetuudella tai niukasta elannosta vastaa Kelan kautta yhteiskunta. Syntyy uusi kasti eli työtä tekevät, ”aktivoidut” työttömät. On piirejä, joita kannustetaan palkitsemalla rahallisesti. Vähemmälle jääneitäkin kannustetaan: otetaan pois oma aktiivisuus, kepitetään byrokratialla, syyllistetään, patistellaan, roikotetaan ”löysässä hirressä” ja rangaistaan sopivasti, kuten ottamalla rahaa pois. Tämä jos mikä, on nykyaikaistettua luokka-ajattelua. Uudistuspolitiikka ei voi onnistua ilman ongelmien sisällön oikeanlaista tunnistamista, oikeudenmukaisuutta, järkevää ja kannustavaa sisältöä ratkaisuissa. Nykyjärjestelmässä ei oikein nähdä sitä, että maailma muuttuu ympärillä ja järjestelmän pitää uudistua oikealla tavalla. Ketään ei ainakaan pitäisi lyödä henkisesti halolla päähän!

#