lauantai 24.10.2020 | 06:30
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Hanna Laakkosen teksti "Kun perhekalenterissa on aikaa" pääsi Kyläillään! -kirjoituskilpailun jaetulle kakkossijalle – Lapsiperheiden kyläilyreissu ammentaa kirjoitettavaa

Emilia Tiitto
Pe 24.1.2020 klo 10:07

Viime vuonna Hanna Laakkonen bongasi netistä kirjoituskilpailun, jonka aihe kuulosti heti hänelle sopivalta, tutulta ja helposti lähestyttävältä. Pienestä pitäen näytelmiä kouluun ja kaihoisia runoja omaksi ilokseen kirjoittaneella Laakkosella oli kilpailutekstistään hyvä fiilis. Ja syystäkin: Laakkosen teksti Kun perhekalenterissa on aikaa pääsi Kyläillään! -kirjoituskilpailun jaetulle kakkossijalle.

– Sijoittuminen tuntui ihan huipulta. Minulla on aina ollut haave siitä, että tulisin palkituksi kirjoittamisesta edes pienellä meriitillä. Nyt ehdin täyttää sopivasti neljäkymmentä ja tuntuu kuin olisin saavuttanut jotakin, Laakkonen ihastelee.

Kilpailun teemana oli luoda teksti kyläilystä, joko faktaan tai fiktioon nojaten. Laakkonen luuli aluksi kirjoittavansa fiktiivistä kertomusta, mutta aiheesta tulikin hyvin omakohtainen.

– Tuttava piirissämme on paljon lapsiperheitä, joiden arkea täyttävät työt ja lasten menot, eikä aina jaksa lähteä kyläilemään. Usein onkin avattava kalenterit, ja tapaamisen voi ehkä saada sovituksi parin kuukauden päähän, Laakkonen virnistää.

Laakkosen tarina kertoo karun hauskassa yksinkertaisuudessaan sen, kuinka paljon menoa ja meininkiä yhteen kyläilyreissuun voi pienten lasten kanssa saada mahtumaan.

– Tarinassa peilataan sitä, miten äidit hoitavat lapsia ja kattavat pöytää samalla kun isät tuijottavat Kireitä siimoja ja tutkivat ilmalämpöpumppuja huomaamatta, mitä ympärillä tapahtuu.

Kilpailun tuomaristo piti Laakkosen tekstiä ansiokkaana kuvauksena tämän ajan lapsiperhekyläilystä, joka vaatii kalenterisulkeisia ja kaaoksen hyväksymistä onnistuakseen. Kehun ”ansiokas” avulla Laakkonen aikoo jaksaa vielä pitkälle.

– Minulla oli vahva fiilis, että voittaja on joku herra tai rouva, joka kertoo omasta lapsuudestansa. Palkitsemistilaisuudessa olikin paljon vanhempaa väkeä, jolloin ajatukseni siitä, etten voi pärjätä evakkotarinoille, vahvistui, Laakkonen muistelee.

Pieni lämminhenkinen tilaisuus pidettiin Helsingin kaupunginkirjasto Oodissa. Tuomarit, joihin lukeutui muun muassa Finlandia-voittaja Olli Jalonen, kertoivat millä perustein palkitut oli valittu.

– Monet olivat kirjoittaneet siitä, miten ennen televisio keräsi kyläilijät yhteen paikkaan ruudun ääreen, mutta miten sama televisio nykypäivänä vähentää kyläilemistä.

Kilpailuun osallistuneista 846 tekstistä valittiin 32, jotka painettiin Maahenki-kustantamon julkaisemaan Käykää peremmälle! -kirjaan. Laakkosen teksti oli yksi näistä.

– Kirjassa on hyvin erilaisia ja eripituisia tarinoita, joissa kaikissa ei kyläilyaihe ole niin selvästi esillä kuin toisissa, Laakkonen esittelee.

Laakkonen itse kokee, että on kirjoitettava siitä, mitä kokee juuri tällä elämänsä hetkellä.

– Olen kirjoittanut lastenrunoja lapsilleni Elsalle ja Oivalle, sekä prinsessarunoja kummitytölleni. Nämä ovat sellaista pientä luovuuden ulos puskemista.

Luovuuden ja kirjoittamistaitonsa Laakkonen arvelee kumpuavan hänen lapsuudestansa.

– Leikin pienenä paljon mielikuvitusleikkejä, ja minulla oli mielikuvitusystävä Antti. Pidän lukemista ja kirjoittamista tärkeänä arvona, jonka pariin haluan myös omia lapsiani kannustaa, Laakkonen kertoo.

Vaikka Laakkonen on ylpeä saavutuksestaan, haluaa hän suomalaisittain pysyä hissun kissun.

– Kun kokeesta tuli hyvä numero, äiti sanoi aina, että muista pitää jalat maassa, Laakkonen muistelee.

Kavereilleen ja äidilleen hän ei kertonutkaan kilpailusta ennen kuin oli palkittujen joukossa.

– Kysyn mieheltäni mielipidettä kirjoituksistani. Hänen mielestään ne tosin ovat aina hyviä, joten en tiedä onko hän niin luotettava lähde, Laakkonen naurahtaa.

#