tiistai 25.2.2020 | 08:58
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Pyhäjärven seurakuntapastori Heli Hänninen hartaustekstissään: ”Kesä Heikki – talvi Heikki”

Selänne
Su 19.1.2020 klo 10:00

Ylihuominen sunnuntai on erikoinen sunnuntai Suomen ev.lut kirkossa, sillä se on yksi harvoista merkkihenkilöiden muistoksi vietettävistä pyhäpäivistä. Uskonpuhdistus vei kirkkomme pyhimysjuhlista suurimman osan, mutta joistakin kirkollisten merkkihenkilöiden juhlapäivistä pidettiin kiinni. Piispa Henrikin muistopäivä on yksi niistä merkittävimmistä ja jäljelle jääneistä juhlapäivistä.

Uppsalan piispa Henrik saapui maahamme keskiajalla Ruotsin kuningas Erikin mukana opettamaan ja käännyttämään Suomen katajaista kansaa kristinuskoon. Kaikkia hänen toimintansa täällä ei miellyttänyt, ja niin piispa Henrik kärsi kovan kohtalon. Perimätiedon mukaan talonpoika Lalli surmasi hänet Köyliönjärven jäällä noin vuonna 1155. Piispa Henrikin elämästä, toiminnasta ja surmasta on erilaisia tulkintoja ja uskomuksia. Tapahtuma on antanut aiheen lukuisille tarinoille, kansanlauluille ja runoille, kuten Pyhän Henrikin surmavirsi. Keskiajalla hänen muistokseen vietettiin kahta muistopäivää; kuolinpäivää 20.1 (”Talvi-Heikki”, nykyisin 19.1) ja pyhäinjäännösten Turkuun siirtämistä 18.6 (”kesä-Heikki”). Tämä tapa oli harvinaislaatuinen osoitus hänen merkityksestään Suomen yleisessä historiassa ja kirkkohistoriassa.

Piispa Henrikin kokema marttyyrikuolema on harvinaista meidän oloissamme. Onneksi on näin, mutta viimeaikainen keskustelukulttuuri alkaa joskus muistuttaa henkistä mestausmeininkiä. Kristinusko on ollut suomalaisille vahva voiman ja toivon antaja etenkin vaikeina, rankkoina hetkinä ja aikoina, joita historiassamme riittää. Yksilötasolla Henrikin kohtalo voisi meidät pysäyttää ajattelemaan omaa uskoamme tai suhdettamme kristinuskoon, ja lähimmäiseemme. ”Mestaammeko” mielessämme ilonsanoman tai toisenlaisen ajatuksen tuojan ja hänen puheen sisällön jo ennakkoon, vai annammeko näille tilaisuuden? Kuuntelemmeko ja kohtaammeko toisemme avoimin mielin? Jeesus sanoo vuorisaarnassaan; ”Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. Autuaita puhdassydämiset, he saavat nähdä Jumalan. Autuaita rauhantekijät, he saavat Jumalan lapsen nimen. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan, heidän on taivasten valtakunta”(Matt.5: 7 – 10).

Siunausta ja onnea alkaneelle vuodelle 2020!

#