tiistai 29.9.2020 | 01:07
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Haapajärvellä kokeiltiin vapaasukellusta – Pinnan alla arjen huolet huuhtoutuvat pois

Emilia Tiitto
La 11.1.2020 klo 00:00

– Staattisessa hengenpidätyksessä maataan altaassa ja keskitytään pidättämään hengitystä rentoutumalla, vapaasukelluksen kouluttaja Marika Konola-Tuominen esittelee.

Haapajärven uimahallin altaan reunalle on kokoontunut 12 vapaasukelluksesta kiinnostunutta. Varsinaissuomalainen vapaasukellusseura Sunken Logs Freediving ry:n tiimi on valmis ottamaan ohjat käsiinsä.

– Ottakaa rennosti, sillä vapaasukellus on mukava laji, eikä mitään pelättävää ole. Noudatamme aina turvallisuusohjeita ja sukeltaessa pääsee eroon arjen huolista, Marika kannustaa.

Pyhäjärveltä lähtöisin olevan, nyt Paimiossa asuvan Marikan lisäksi vapaasukelluksen saloja opettavat myös Pyhäjärveltä lähtöisin olevat sisarukset Taina ja Laura Lehtiaho. Taina ja Laura asuvat nykyään Jurvassa ja ovat parhaillaan perustamassa Suupohjan sukeltajien vapaasukellusryhmää.

– Olen uinut järvessä pienestä pitäen, Taina kertoo.

Siskokset vetivät vasta kaksi ja puoli kuukautta sitten vapaasukellusräpylät ensimmäistä kertaa jalkoihinsa, mutta sukellustaito on selvästi kumpaisellakin veressä. Ensimmäisellä staattisella hengenpidätys kerrallaan Taina pidätti henkeään jopa viisi minuuttia.

Peruskurssin jälkeen kumpikin jatkoi jatkokurssille ja ensi kesänä opinnot jatkuvat syvyyssukelluksen merkeissä. Kullanarvoisia vinkkejä sisarukset ovat saaneet toisilta sukeltajilta.

– Olen aina haaveillut sukeltamisesta, mutta luulin, ettei Suomessa pysty harrastamaan näin. Altaassa kuitenkin voi ja kesällä kirkkaissa vesissä. Vapaasukeltaminen ei ole iso laji, mutta sen suosio on kasvamaan päin, Laura arvelee.

Monilta vapaasukellus-introon osallistuvilta löytyy laitesukellustaustaa. Vapaasukellus eroaa laitesukeltamisesta kuitenkin siinä määrin, ettei laitteita ole.

– Vain painoja käytetään kuten laitesukelluksessakin, jotta energiaa ei tarvitse käyttää veden alla pysymiseen, kouluttajat ohjeistavat.

Introssa päästään kokeilemaan molempia allaslajeja: staattista hengenpidätystä sekä pituussukellusta.

Ensimmäisenä uimarit kokeilevat hengitysharjoituksia altaan reunalla. Tämän jälkeen hengityksen pidättämistä päästään kokeilemaan altaassa, jossa tärkeintä on pystyä rentoutumaan, vaikka tarve ulos puhaltamiselle tulisikin.

– Sukelluksen tärkein sääntö: älä ikinä sukella yksin, Marika muistuttaa.

Näinpä jokaisen vierelle ohjataan pari pitämään huolta, että kaikki sujuu turvallisesti.

– Pintaan tullessa muistakaa voimakas hapenotto ja pitkä puhallus eli niin sanottu HOPE-hengitys ja pintaprotokolla, ohjaaja lisää.

Pintautumisen jälkeen tehtävä pintaprotokolla on yksi sukeltajan turvallisuuden tae. Oman olonsa ilmaisemisen, kuten ok-merkin näyttämisen, jälkeen sukeltaminen on hyväksytty onnistuneesti.

– Ensikertalaiselle tärkeintä on pitää kokemus positiivisena, eikä pakottaa itseään liikaa. Mikäli pieni epämukavuusraja ylitetään liikoja pelkäämättä, voi itsensä yllättää lopulta hyvinkin positiivisesti, kouluttajat muistuttavat.

Seuraavana vuorossa on pituussukellus, jota varten jokainen pukee yllensä räpylät, uimalasit, painot sekä halutessaan nenäklipsin. Painovyö on tärkeä kiinnittää mahdollisimman alas, jotta se ei estä hengitystä.

– Ensimmäisessä liikkeessä pidetään jalat suorina ja kädet pään yllä, kouluttajat neuvovat.

Turvasukeltaja ui koko ajan sukeltajan vieressä.

– Toivomme jokaiselle kokemusta myös turvasukeltamisesta, jotta se jää tulevia harjoituskertoja varten mieleen.

Turvasukelluksesta ja erityisesti pituussukelluksesta nautti kouluttajien Lauran ja Tainan veli Lauri Lehtiaho.

– Staattinen hengenpidätys tuntui aika kauhealta, mutta matkaa oli mukavampi uida, kun huomio ei keskittynyt hengenpidätykseen, Lauri tuumailee.

Mukana altaassa oli myös Lehtiahojen neljäs sisarus Teresa Lehtiaho, joka ei ollut aiemmin vapaasukellusta päässyt kokeilemaan.

– Olen ollut lapsesta asti vedessä, ja opin sukeltamaan ennen uimista. Osallistun keväällä ainakin yhdelle vapaasukelluksen kurssille, ja toivoin saavani tästä kerrasta buustia tulevaan, Teresa toivoo.

Laurin tavoite oli haistella, voisiko lajiin lähteä koko sisarusporukan voimin mukaan.

– Voisin jatkossakin kokeilla lajia, mutta ehkä ihan samaa siskojeni luonnonlahjakkuutta minulta ei löydy, Lauri naurahtaa.

#