Mielipiteet

Veli Pohjosen mielipidekirjoitus: Pohjois-Suomen metsien taannoiselle hyvälle kasvulle syynsä

Suomessa käydään tänään metsäkiistelyä siitä, että hiilinielut olisivat romahtamassa. Tämän mukaan puuston kasvu olisi hidastumassa.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tietojen mukaan Pohjois-Suomi puski parhaimmillaan (2009-2013) puuta 31,1 miljoonaa kuutiota vuodessa. Sen jälkeen kasvu näyttää hieman hiipuneen. Kaudella 2014-2018 se oli 30,6 miljoonaa kuutiota ja kaudella 2017-2021 enää 28 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Metsäntutkimuslaitoksen Pohjois-Suomen erikoistutkija Gustaf Sirén opetti 1900-luvun puolivälissä että Pohjois-Suomen metsät olivat kunttaantumassa. Väitöskirjallaan hän osoitti, että maanpäällinen pintakasvillisuus ja tuore humuskerros paksuuntuvat vuodesta toiseen.

Kun kuntta paksuuntuu, maaperän tehoisa lämpösumma laskee. Se heikentää puun kasvua. Samalla tapaahan maanpäällisen lähi-ilman lämpösumman pieneminen heikentää kaikkien viljelykasvien kasvua.

Kuntan poisti aikaisemmin luonnon oma kaskeaminen eli metsäpalojen kierto metsissämme, muutaman vuoden tai vuosikymmenen välein. Metsäpalon jälkeen maaperän humus on ohutta, se on pinnaltaan tummaa, se imee auringon lämmittävää säteilyä ja puiden hienojuuret hyötyvät siitä. Samalla runkopuun kasvu kohenee.

Metsäpaloista pääsimme kyllä oikeutetusti eroon. Kehitimme kattavat metsäautoteiden verkostot ja etevän metsäpalon torjunnan.

Gustaf Sirén opetti, että metsäpalojen aikakauden mentyä metsän kuntta on otettava metsänhoidon uudeksi kohteeksi. Kuntta on käännettävä avohakkuiden jälkeen maan alle, auraamalla.

Tummapintainen maaperä lämpenee taas. Istutetut puun taimet lähtevät kunnon kasvuun. Metsäauraus oli metsien tehokkaimpia hoitotoimiamme 1900-luvun loppupuoliskolla.

Metsäauraus sai varsinaisen sysäyksensä, kun eduskunta sääti kaudelle 1982-1998 erillislain Lapin vajaatuottoisten metsien kunnostamisesta. Lapin laki takasi 100-prosenttisen valtion tuen vajaatuottoisten metsien uudistamiseen Lapin läänissä ja Kuusamon kunnassa.

Kangasmaiden auraus oli yleisin Lapin lain kannustama maanmuokkausmenetelmä. Sen osuus viljeltyjen kohteiden lukumäärästä oli 54 prosenttia. Lapin laki antoi sykäyksen myös koko Pohjois-Suomen metsämaiden muokkaukselle.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen metsäauraus hiipui, ilmeisistä maisemasyistä. Tänään metsäauraus on harvinaista. Metsäauroista pääosa lienee romutettu, muhkeimpia on museoitu.

Metsäaurauksen tilalle on tullut äestys, laikutus ja mätästys. Toki nekin saavat maaperän tummenemaan ja lämpiämään. Mutta teho ei ole enää sama kuin alkuperäisessä aurauksessa. Luken tilastot kertovat että samalla kun metsiemme kasvu on tämän vuosisadan puolella hidastunut, myös varsinainen metsänhoitomme on vähentynyt.

Ovatko Pohjois-Suomen metsät kunttaantumassa jälleen? Gustaf Sirénin opit ja viime vuosisadan kokemukset kannattaisi pitää mielessä myös tämän päivän metsäkiistelyssä.

Veli Pohjonen

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori

Metsänhoitotieteen dosentti

Kuusamo