Kolumnit

Valo voittaa

Valo voittaa jälleen pimeyden, kevät koittaa uusi valoinen. Näin on käynyt vuosituhansin, mulle on se uutta kuitenkin.

Miksei talven valtaan jäänyt maa? Miksi kaiken Herra uudistaa? Siksi että armo rajaton meitä kohtaan Isällämme on.”

Maaliskuu ja kevät ovat erikoista aikaa. Valo lisääntyy ja toive pian koittavasta keväästä nousee vahvana. Toisaalta kun yksi päivä kevät on edennyt, niin seuraavana se tuntuu ottavan kaksi taakse päin. Joskus kevät voi tuntua myös vaativalta, kun se paljastaa huonosti pestyt ikkunat tai syksyllä siivoamatta jääneet puutarhan aarteet. Juuri kun on tottunut pimeään, valoa tuleekin joka puolelta.

Kun mietin kulunutta talvea ja nyt elettävää paastonaikaa, pääsiäiseen valmistautumista, tuntuu että oma tilanne on vähän sama kuin kevään. Olen jämähtänyt pimeään ja kylmään. Aurinko pääsee paistamaan sisimpääni, mutta se voi tuntua liiankin kirkkaalta ja raa’alta, ehkä välillä vaativalta. Paastonaikana oli tarkoitus tarkastella omaa elämää suhteessa Jumalaan ja lähimmäiseen, mutta huomaan että olenkin käpertynyt tiiviisti omaan itseeni. Jos yhtenä päivänä hartauselämä ja lähimmäisenrakkaus saivatkin jalansijaa, kaksi seuraavaa ottivat takapakkia.

Kevät ja pian koittava pääsiäinen tuovat lohdullista sanomaa Jumalan uudeksi tekevästä luomisvoimasta. Vaikka me olisimme tiiviisti jään ja mullan peitossa, saa Jumalan rakkaus ja valo meitä pehmittää ja luoda uudeksi. Sitä on Jumalan armo ja rakkaus, että meidän kompuroinnistamme ja itsekkyydestämme huolimatta Jumala, Jeesuksen sovitustyön tähden, joka päivä lahjoittaa meille uuden mahdollisuuden ja anteeksiannon. Raamattu kertoo Jumalasta, joka on rakkaus. Jeesus itse sanoo ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh 8:12) Tätä valoa saamme ottaa vastaan sekä heijastaa eteenpäin. Tästä rakkaudesta käsin saamme opetella katsomaan lempeästi ja arvostavasti niin itseemme kuin toiseemme.

Lainaamassani Siionin kanteleen laulussa 446 Liisa Vuorinen on runoillut kevään valosta mielestäni osuvasti. Tuon armon auringon paisteessa uskallamme rohkeasti ja luottavaisin mielin katsoa tulevaan.

”Auringonkin valon voittava on se loiste, joka Pojasta Isän sydämestä heijastuu – synnin talven voitti ristinpuu.

Kevät uusi vakuutena on siitä, että saimme sovinnon. Siksi laulan uusin sävelin, kevään uuden kun sain minäkin.”

Maria Paananen

Haapajärven seurakunnan diakoni