Kulttuuri

Toivoa etsimässä – Mooses Mentula sijoitti ensimmäisen historiallisen romaaninsa paperitehdaspaikkakunnalle, jollainen Kajaanikin on joskus ollut

Tämä Kainuun sanomat -lehden juttu tarjotaan Selänne-lehden digilukijoille lisälukemiseksi.

Mooses Mentula vietti toissa kesänä mökillä kaksi päivää niin, että hän oli sitonut vasemman kätensä selkänsä taakse.

Kuhmossa varttunut kirjailija opetteli esimerkiksi sytyttämään tulitikun yksikätisesti ymmärtääkseen, millaista elämä on ilman toista kättä.

Hänen juuri ilmestyneen Toiviokoski-romaaninsa (WSOY) päähenkilö on sodassa kätensä menettänyt Vilho, joka koettaa suoriutua työstään paperitehtaassa vammautuneena.

– Kirjoitustyylini on sellainen, että koetan aina eläytyä hyvin vahvasti henkilöhahmoihin. Ehkä sitä voisi verrata jopa metodinäyttelemiseen, Mentula kertoo.

Kirjoitustyylini on sellainen, että koetan aina eläytyä hyvin vahvasti henkilöhahmoihin.”

1940- ja 1950-luvulle jälleenrakentamisen Suomeen sijoittuva Toiviokoski on Mentulan ensimmäinen historiallinen romaani. Aiemmat ovat käsitelleet nykyaikaa tai viime vuosikymmeniä.

Edellisteos Toiset meistä (WSOY, 2020) kertoi syrjäytyneestä, joka kirjoittaa itselleen toisenlaisen elämän neljän seinän sisällä vietettyjen vuosien jälkeen.

Toiviokoskessa lukija tapaa köyhistä oloista tulevan Vilhon ja tämän puolison Elsan, jotka muuttavat sodan jälkeen tehdaspaikkakunnalle toiveenaan perheen ja yhteisen tulevaisuuden rakentaminen.

Historiallisen aihepiirin pariin Mentulan vei pohdinta siitä, mitä nykyajasta puuttuu.

Vastaukseksi löytyi toivo.

Kirjailijan mukaan tässä ajassa törmää harvoin näkemykseen, että tulevaisuudessa asiat ovat paremmin.

– Kun katselee tv-uutisia tai lukee lehtiä, aikamoisia uhkakuvia on esillä koko ajan, Mentula sanoo.

– Lähdin miettimään, milloin viimeksi on ollut niin, että lähes kaikki ihmiset ovat ajatelleet, että seuraava päivä on edeltävää parempi. Päädyin 1940-luvun loppupuolelle, jossa sodan päättymisestä on kulunut hetki ja kauhut alkavat olla jo hieman taaempana.

Toivoon liittyen romaanin tapahtumat oli luonteva sijoittaa tehdaspaikkakunnalle, sillä moni suomalainen kaupunki on rakentunut jonkin teollisuuslaitoksen ympärille.

Mooses Mentulan mukaan myös rakkaustarina tuli varhaisessa vaiheessa mukaan, sillä hän oli lukenut sotakirjeenvaihtoa.

Toiviokoskessa Vilho ja Elsa rakastuvat sotavuosina, mutta nuorten yhteinen taival ei ole sodan päätyttyä helppo. Vilho on rintamakokemustensa traumatisoima, ja hänen elämäänsä hankaloittaa myös korsuissa alkanut huumausaineiden käyttö.

Mentula kertoo huomanneensa vasta jälkeenpäin, että hän tuli kirjoittaneeksi romaanissa Vilhon hahmoon paljon edesmennyttä isoisäänsä äidin puolelta. Tämä ei haavoittunut sodassa, mutta vahingoittui sen aikana henkisesti.

– Tuntui, että kirjoittamisen jälkeen ymmärrän häntä paremmin. Sosiaaliset kontaktit olivat hänelle hankalia, ja hän oli paljon omissa oloissaan.

Ymmärrystä syvensi myös se, kun päivätyökseen rehtorina toimiva Mentula pääsi Australiaan suuntautuneella työmatkalla osallistumaan paikallisten sotaveteraanien surffausterapiatunnille.

Maassa toimii palkka-armeija, jonka taisteluissa traumatisoituneet sotilaat kamppailivat tunnilla aaltojen kanssa voidakseen paremmin.

– Se avasi silmiäni, kun näin nuoria miehiä ja naisia, jotka käyttäytyivät aika samalla tavalla kuin oma isoisäni.

En ole itse asunut tehdaspaikkakunnalla. Minun piti saada tietoa niin paljon, että pystyn sijoittamaan sinne itseni mielikuvissa.”

Toiviokoskea kirjoittaessaan Mentula oli vuoden virkavapaalla. Se mahdollisti vierailut monille tehdaspaikkakunnille, kuten Valkeakoskelle, Kemiin ja Kajaaniin. Miljöökuvausta vahvistaakseen Mentula haki tietoa myös arkistoista.

– En ole itse asunut tehdaspaikkakunnalla. Kun kyse oli 1940-luvun lopusta ja 1950-luvun alusta, minun piti saada tietoa niin paljon, että pystyn sijoittamaan sinne itseni mielikuvissa.

Nyt miljöö kirjailijan päässä on niin valmis, että hän aikoo sijoittaa seuraavankin romaaninsa Toiviokoskelle. Aineksia voisi hänen mukaansa olla jopa trilogiaan, jonka osat ovat itsenäisiä romaaneja.

– Seuraava kirja on todennäköisesti kirjoitettu enemmän Elsan näkökulmasta.

Mooses Mentula on tänä syksynä ajankohtainen myös siksi, että hänen tuotantoaan nähdään ensi kerran teatterissa.

Kajaanin Harrastajateatteri esittää 2. joulukuuta saakka Mustaa timanttia, joka on lavasovitus Mentulan samannimisestä novellikokoelmasta vuodelta 2011.

Esityksen ensi-iltaan osallistuneen Mentulan mielestä oli hienoa nähdä, kuinka 2000-luvun lopulla kirjoitetut novellit heräsivät henkiin näyttämöllä.

Näytelmästä löytyi kytkös myös uutuusromaaniin.

– Minuun teki vaikutuksen erityisesti Pelko-nimisestä novellista tehty teatteriversio. Novelli pohjautuu isoisääni, joka oli Toiviokoskessakin paljon Vilhon mallina.