Ihmiset 

Sotavainajia etsivä Ryhmä Taipale suoritti tehtävän Suomussalmella - nelihenkisen ryhmän kolmipäiväinen aherrus ei tuonut tulosta vainajien löytymisen muodossa, mutta etsintämatka ei ollut turha

Nelihenkisen ryhmän kolmipäiväinen aherrus ei tuonut tulosta vainajien löytymisen muodossa, mutta etsintämatka ei ollut turha.

Sotavainajien etsintäryhmä Taipale suoritti tehtävän viime viikonloppuna Suomussalmella.

Nelihenkisen ryhmän kolmipäiväinen aherrus ei tuonut tulosta vainajien löytymisen muodossa, mutta etsintämatka ei ollut turha.

Ryhmänjohtaja Jarkko Inkilän mukaan rupeaman aikana löytyi muun muassa suomalaisen lääkintähenkilön sakset sekä sotilaiden puseronnappeja.

– Löysimme Purasjoelta ja Raatevaaralta suomalaissotilaiden puseronnapit. Lisäksi Raatevaaralta löysimme lääkintämiehen sakset. Jätimme löydöt Raatteen porttiin ja toivottavasti ne päätyvät aikanaan museon näyttelyyn.

Ryhmä Taipale on vapaaehtoisista koostuva suomalainen sotavainajien etsintään erikoistunut ryhmä.

1990-luvulta lähtien toiminut ryhmä on löytänyt vuosien aikana noin 250 suomalaista sotavainajaa, jotka on löydetty Venäjän puolelta.

Viikonlopun aikana ryhmä tutki maastoa Raatevaaran, Purasjoen ja Hulkonniemen alueilla.

Ryhmässä olivat Inkilän lisäksi mukana Timo Pääkkö, Esa Luostarinen ja Aki-Petteri Berg.

Ryhmä Taipaleeseen kuuluu kaikkiaan kahdeksan jäsentä.

– Aina kaikki eivät pääse mukaan, joten kävimme nyt tällä porukalla.

Ryhmä kävi viimeksi etsintätöissä Suomussalmella kaksi vuotta sitten.

– Viime vuonna teimme etsintöjä Kuhmossa. Teemme etsintöjä kerran vuodessa, sillä etsintälupien saaminen ei ole mitenkään yksinkertainen juttu.

Vainajien etsintä on luvanvaraista toimintaa. Ryhmä Taipale joutuu tekemään ennen etsintöjen aloittamista lukuisia eri hakemuksia ja hakemaan lupia.

– Teimme Sotavainajien muiston vaalimisyhdistykselle etsintäsuunnitelman. Sen jälkeen he lähettivät sen Kainuun museolle ja sieltä tuli lausunto. Lausunnon jälkeen kysyimme Metsähallitukselta ja kunnalta maalupia. Lisäksi piti hankkia yksityisten maille etsintälupa. Meillä on myös raportointivelvollisuus Sotavainajien muiston vaalimisyhdistykselle.

Inkilä korostaa, että etsintäryhmä haluaa pelata rehellistä peliä.

– Voisimme liikkua luonnossa jokaisenoikeuksilla, mutta silloin emme pystyisi kaivamaan maata. Haluamme näkyä luonnossa. Pukeudumme keltaisiin liiveihin ja lippalakkiin. Ilmoitamme etsinnöistä myös poliisille ja Rajavartiolaitokselle. Näin varmistamme, että kaikki ovat tietoisia etsinnöistämme.

Suomussalmen ja Kuhmon maastoon jäi Talvisodan aikana taistelukentälle kymmeniä suomalaisia sotavainajia.

– Venäläisiä olemme löytäneet, mutta emme kaiva niitä ylös. Kun löydämme niitä, ilmoitamme asiasta eteenpäin ja annamme löytöpaikan koordinaatit.

Ryhmä Taipale käyttää etsinnöissä apunaan metallinpaljastimia. Varustukseen kuuluu myös lapio.

Etsintä on totista toimintaa. Ryhmä viettää pitkiä päiviä maastossa.

– Yleensä lähdemme aamulla kello kahdeksan metsään. Parhaimmillaan olemme olleet kymmenenkin tuntia tekemässä etsintöjä.

Ennen etsintöjä ryhmän jäsenet tekevät talven aikana erilaisia tutkimuksia siitä, minne sotavainajia olisi voinut jäädä.

– Jäsenet lukevat kirjoja ja sotapäiväkirjoja selvittääkseen, minne sotilaita on kaatunut. Metallinpaljastin on tärkeä siinä, että se paljastaa sotilaan henkilökohtaisia tavaroita, kuten sormuksen, napin, rahan, aseen tai tuntolevyn.

Vaikka suomalaisia löytöjä ei ryhmän kohdalle ole vielä sattunutkaan, turhia etsinnät eivät ole olleet.

– Erään Suomussalmelta löytyneen venäläisen sotilaan tavarat paljastivat, että vainaja oli tullut Kainuuseen Puolasta. Hänellä oli lusikka ja zlotyja. Hän oli ukrainalaisen divisioonan jäsen, joka oli komennettu Puolasta Raatteentielle. Tuon lisäksi on löytynyt paljon romua, mutta ensisijaisestihan me etsimme suomalaisia vainajia.

Vaikka viikonlopun vierailu ei tuottanutkaan toivottua tulosta, Ryhmä Taipale ei ole luovuttanut.

– Palaamme vielä Suomussalmelle, mutta ajankohta ei ole vielä tiedossa. Täällä riittää vielä alueita haravoitavaksi. Kunniavelan lunastusta teemme niin kauan kuin jaksamme ja niin kauan kuin se on teknisesti mahdollista. Haluamme kiittää paikallisia maanomistajia ja niitä henkilöitä, joita etsintäretkellä tapasimme.