Pääkirjoitukset

Sivistystä ja koiran kakkaa

Eräs lukijamme kysyi minulta viime viikolla; minne sivistys on kadonnut?

Se oli ja on todella hyvä kysymys. Ennen lähes jokaisen ihmisen tavoitetila oli oppia käyttäytymään sivistyneesti ja fiksusti. Sivistys oli jotain parempaa. Se oli jotain tavoittelemisen aihetta. Nykyään se tuntuu kärsineen pahan inflaation ja sivistymättömyydestä on tullut ihanne.

Mitä se sivistys sitten on? Kotuksen sanakirjamääritelmän mukaan se on koulussa tai muuten saatua oppia, tietoa ja taitoa, mutta myös ihmisen henkistä, sisäistä kehittyneisyyttä ja kypsyyttä. Minne nämä arvot ovat kadonneet? Johtuuko yleinen pahoinvointi juuri tästä - sivistyksen ja sen tavoittelun puutteesta?

Mikä asia johti meidät puhumaan näinkin yleviä? Uskokaa tai älkää, mutta se oli koiran kakka!

Lukijamme nimittäin ihmetteli, miten koirien annetaan kakkia kaupunkien ja kuntien keskustoihin, eikä jätöksiä viitsitä kerätä pois.

Sekin on hyvä kysymys, sillä vaikeaa se ei ole. Tuli mieleen muisto opiskeluajoilta: Asuin Kokkolan Hakalahdessa, mistä pyöräilin kouluun ja oikaisin pienen metsälämpäreen halki. Kyseinen lämpäre oli kaikkien alueen koiranomistajien vakiokohde ja se tuoksahti aina koiran pissille ja vähän sille paksummallekin tavaralle. Eikä siinä mitään, pitäähän koirienkin vessan jossain olla, mutta voi kauheus sitä päivää, kun ensilumi satoi ja jätökset peittyivät lumen alle! Samaa polkua koulutienään käyttävät lapset olivat keksineet leikkiä ja painia kyseisen metsikön keskellä ja kyllä teki pahaa katsella heidän temuamistaan jätöksissä. Mahtoi vaatteet haista mielenkiintoiselle kotona naulakossa.

Mikä palauttaisi sivistyksen ja toisen ihmisen kunnioittamisen taas arvoonsa?

Satu Kangas-Viljamäki