Kolumnit

Sirkka Lehtomäki kolumnissaan: Uusia kokemuksia

Joskus elämässä eteen putkahtaa uusia asioita ja tapahtumia, jotka voivat yllättää. Omalla kohdallani elokuussa oli mahdollisuus olla mukana mieheni suvun tapaamisessa. Päivä oli lämminhenkinen ja tapahtumarikas. Etukäteen olin jotenkin ennakkoluuloinen, sillä enhän tuntenut juuri ketään.

Silmäni aukenivat monella tapaa. Ensinnäkin se yhteisöllisyys mikä sitoi yhteen tätä porukkaa.

He palasivat kertomuksissaan menneisiin sukupolviin. Erityisesti kosketti, miten nuoret olivat kiinnostuneita ja tunsivat suvun edesmenneiden historiaa ja vanhoja asuinpaikkoja.

Jokin päivän tapaamisissa ja tarinoissa kosketti syvästi ja laajensi ajatusmaailmaani. Oma tietämykseni omista sukupolvista on ollut kapeaa. Syyttää saan vain itseäni, sillä ajanpuutteella ei voi puolustella. Aikaa asioille löytyy, jos haluaa ja on kiinnostusta. Olen ihmetellyt ihmisiä, jotka jaksavat vuodesta toiseen kerätä tarinoita ja valokuvia kyläkirjoihin säilytettäväksi. He tekevät arvokasta työtä.

Ilahduttavaa oli, miten paljon keski-ikäisiä ja nuoria oli kokoontumisessa. He ovat se sukupolvi, jotka jatkavat perinteitä ja luovat uusia erilaisia tarinoita. Nykyään se on helpompaa digi- maailmassa. Kuitenkin kunnioituksella vanhempaa väkeä kohtaan, täytyy myös olla julkaisuja paperiversioina. Kuvat kertovat paljon. Valokuva voi avata aikakautta monella tapaa.

Siksi vanhat valokuvat ovat säilyttämisen arvoisia.

Syyskuu avaa meille paljon väyliä uuteen. Kun pakastimet on täytetty ja syystuulet vihmovat, ajatukset karkaavat jo tulevaan talveen. Joku vetäytyy omiin harrastuksiin kotona, toinen hakeutuu porukoihin esimerkiksi Jokilatvan opiston piireihin. Miksipä ei heittäytyä johonkin aivan uuteen ja tuntemattomaan, vaikka sukuhistoriaan. Saamme olla kiitollisia, että tarjonta on runsasta omalla paikkakunnalla. Myöskin seurakunta tarjoaa tilaisuuksia osallistua vauvasta vaariin.

Menemällä porukkaan mukaan emme jää yksin, sillä Jokainen haluaa kuulua johonkin. Toinen auttaa ja tukee toistaan, sillä yhteisöllisyydessä on voimaa.

Meidän rikkautemme ovat vuodenajat. Työt ja harrastukset vaihtuvat. Koululaiset ahertavat omissa tehtävissään. Moni nuori on sulkenut kotioven ja astunut uuteen, jopa sosiaalinen verkosta muuttuu. Onneksi nykyajan nuoret ovat kypsiä, mutta heikompia ei saa unohtaa. Opettajien ja ohjaajien työ on vaativaa, ovat opiskelijat sitten nuoria tai ikäihmisiä. Myönteiset kokemukset ja kohtaamiset kantavat elämässä eteenpäin. Niitä muistelemme lämmöllä.

Sirkka Lehtomäki

Haapajärvinen kirjoittajaharrastaja