Mielipiteet

Satu Kangas-Viljamäki pääkirjoituksessaan: ”Emännän” liikuntaprobleema

Heikin pakinan innoittamana päätin kertoa teille hieman myös omista liikunnan iloistani ja murheistani.

Kävin nimittäin eilen illalla kävelemässä pitkän hikilenkin ystäväni kanssa. Oli mukavaa ja ystävän kanssa kulkiessa matka taittuu aina mukavasti. Sama lenkki olisi tosiaan ollut paljon nihkeämpi yksin, enkä varmaan olisi yksin tullut edes menneeksi pimeään metsään.

Sitä minä olen vain usein miettinyt, että miksi meille ”pohojalaanen emäntä” -mallin ihmisille ei juurikaan ole tarjolla urheilu- ja liikuntavaatteita? Ajatellaanko, että isot ihmiset eivät tarvitse laadukkaita liikuntavaatteita ja että me vain kökötämme soffalla sipsipussin kanssa vai mistä tämä johtuu?

Sellaiseenkin ajatukseen olen usein törmännyt, että koko 46 on naisihmisellä niin iso, että sehän menee jo vaikka kenen päälle. Kun ei mene, etenkään jos vaate on tehty ns. keskieurooppalaisten mittojen mukaan. Aasialaista ei tohdi edes ajatella. ”Pohojalaasen emännän” ruppi on suunniteltu ankaraan työn tekoon ja sen jalkojen on pitänyt pitää emäntä pystyssä niin maitotonkkien, pyykkien, jauhojen, taikinoiden kuin lasten kanssa. Ja tästä syystä (oman empiirisen tutkimukseni mukaan) laadukkaiden, päälle sopivien ja peräti istuvien kylmän sään housujen löytäminen on ”emännälle” likipitäen mahdoton tehtävä. Niitä minä en ole vielä onnistunut löytämään sitkeästä, vuosia kestäneestä etsinnästä huolimatta.

Tilanne on kuitenkin paranemaan päin. Osa kauppaketjuista on päivittänyt kokotaulukoitaan vastaamaan paremmin suomalaista vartalomallia. Kehitystä on ollut ilo seurata, sillä liikunnasta nauttii paljon enemmän asiallisissa varusteissa.