Pääkirjoitukset

Sadonkorjuuta

Kun puhutaan sadonkorjuusta, ajatellaan usein puimureita ja isoja peltoja tai kasvihuoneita. Mutta tokihan me tavalliset ihmisetkin korjaamme satoa, kuka pienesti, kuka isosti.

Minulle sadonkorjuu on oman pihan tuotosten syöntiä, poimintaa, keittämistä ja säilömistä. Tänä vuonna ensimmäisenä valmiiksi tuli marjatuomipihlaja, jota käsittääkseni saskatooniksi nykyään kutsutaan. Meille tullessaan nuo pensaat kulkivat vielä ensin mainitulla nimellä.

Amppelitomaatti ja -mansikka ovat pitäneet suut makeana jo pitkään sekä vadelma, jotka uudistimme kokonaan muuan vuosi sitten. Suurin yksittäinen urakka ovat herukat. Niitä on kerätty aina kun on ehditty ja Mehu-Maija on pöhissyt useasti tälle syksylle. Menneistä vuosista viisastuneena laitoin tänä syksynä pakastimeen marjoja sillä ajatuksella, että keitän mehua uudemman kerran kevättalvella.

Mehun keittämisestä puhuminen ei liene muodikasta, koska jäin viikonloppuna miettimään, keitetäänkö kotimehua edelleen kuten ennen. Tein asiasta kyselyn someen ja kyllä, ainakin minun ystäväpiirissäni mehun keittoa harrastetaan paljon.

No onhan se nyt mukava nauttia oman pihan antimista pitkin talvea, eikä mustaherukkamehua parempaa flunssalääkettä olekaan. Siis minun mielestäni.

Seuraavana vuorossa ovat omenat, joita tulee tänä vuonna sopivasti. Paino sanalla sopivasti. Viime vuonna sadon vei pihlajanmarjakoi, eikä satoa saatu käytännössä lainkaan. Joinain vuosina omenoita on tullut niin paljon, että niitä on saanut jakaa tutuille ja tuntemattomille.

Sadonkorjuu saa minut hyvälle tuulelle. Se antaa vitamiinien ja ravinnon lisäksi onnistumisen tunteen - sain satoa! Viihdyn puutarhassani läpi kesän. Voin istua siellä tunteja ja taas tunteja ihan vain pihan elämää seuraten.

Miten sinun sadonkorjuusi on sujunut?

Satu Kangas-Viljamäki