Ajankohtaista

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän kunniaksi — Henkilökuvassa Carl Gustaf Emil Mannerheim

Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi 4. kesäkuuta 1867 Askaisten Louhisaaren linnassa Carl Robert Mannerheimin ja Hélène o.s. von Julinin kolmanneksi lapseksi, Suomen suuriruhtinaskunnassa. Hän kuoli 27. tammikuuta 1951 83-vuotiaana Lausannessa Sveitsissä. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen sankarihautausmaalle 4.2.1951. Suomen Puolustusvoimain lippujuhlanpäivä on 4. kesäkuuta. Päivä on marsalkka Mannerheimin syntymäpäivä.

Vapaaherra C.G.E. Mannerheimin elämä lyhyesti: Seitsemän sisaruksen kesken hänet tunnetaan nimellä Huimapää. 7-vuotiaana, 1874 hän oli jäädä reen alle Helsingin Kaisaniemessä, jossa kävi Böökin lyseota. Poika heitti lumipallon reen perään ja huusi: ”Siitä sait! Minun nimeni on Mannerheim ja minä olen ensimmäisen luokan kenraali.”

Mannerheim erotetaan lyseosta 1879 syksyllä, syy ikkunoiden kivitys. Hän jää äidin ja sisarusten kanssa Suomeen 1880, kun isä tekee konkurssin ja pakenee velkojia Pariisiin. Isä menee kolme vuotta myöhemmin uusiin naimisiin. Carl Gustaf aloittaa Suomen kadettikoulun 19.6.1882 Haminassa, mistä hänet erotetaan 22.7.1886, koska on lähtenyt luvatta lomalle.

”Hänen tulevaisuutensa on tosiaan synkkä. Hänellä ei näytä olevan kunniantuntoa, eikä ymmärrystä sen vertaa, että kehittäisi itseään ja koettaisi käydä kadettikoulunsa voidakseen elättää itsensä“, totesi Eva-mummo nuoresta kadettikoululaisesta.

Mannerheim kirjoittaa ylioppilaaksi hyvin arvosanoin Helsingfors Privatlyceumista 14.5.1887. Hän aloittaa Pietarissa Nikolajevin ratsuväenkoulun 14.9.1887. Myöhemmin Suomen armeijassa, merivoimien komentajana toiminut jääkärikenraali Väinö Valve kysyy, miksi hän valitsi juuri ratsuväen eikä esimerkiksi laivastoa? Mannerheim vastaa: ”Hevosia voi komentaa, merta ei”. 13.12.1890 hänet komennetaan keisarinna Maria Fjodorovnan Chevalier-kaartin rykmenttiin.

Mannerheim avioitui Anastasia Arapovan kanssa 2.5.1892. Liitto ratkaisi rahahuolet mutta alkoi pian rakoilla. Kaksi tytärtä syntyy silti, Anastasie 1893 ja Sophy 1895.

Carl Gustaf osallistui 1904–1905 Venäjän sotaan Japania vastaan. Mannerheim kiertää tiedustelumatkalla 1906–1908 Keski-Aasiassa ja Kiinassa. Hänet komennetaan ulaanirykmentin komentajaksi Puolaan 18.1.1909, missä hän valittelee oloaan tutulle ruhtinaalle: ”Joudun elämään täällä varsin vaatimattomasti. Kaikki rahani menevät hevosiin ja kauniisiin naisiin“. Mannerheim sanoi usein, ”Mikään ei tee kauniimpaan sukupuoleen sellaista vaikutusta kuin menestys, ja mitään ei jää yli turhuuksiin”.

Mannerheim osallistui sotaan vuosina 1914–1917 Venäjän armeijan upseerina keskusvaltoja, pääosin Saksaa ja Itävalta-Unkaria, vastaan. Mannerheim komensi lopuksi VI ratsuväki armeijakuntaa ja hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. 3.10.1917 Mannerheimin sotilasura Venäjällä oli ohi, ja hänet siirrettiin reserviin.

Mannerheim pääsi Suomeen ja alkoi kokoamaan ja järjestämään ”valkoista armeijaa” Suomen senaatin määräämänä 16.1.1918, sotaväen ylipäällikkönä. Vapaus-/sisällissodan päätyttyä 16.5.1918 hän otti valkoisten voitonparaatin vastaan Helsingissä ja erosi ylipäällikkyydestä 31.5.1918. 12.12.1918 Mannerheim kutsuttiin Suomen valtionhoitajaksi. Hän vahvisti Suomen hallitusmuodon 19.7.1919 ja 11 päivää myöhemmin hän erosi valtionhoitajan tehtävästä ja luopui jälleen ylipäällikkyydestä.

4.10.1920 hän perusti Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton. Seuraavana vuonna Mannerheim aloitti Suomen Punaisen Ristin keskushallituksen puheenjohtajana, jossa toimi kuolemaansa saakka.

20.3.1931 Mannerheim määrättiin Puolustusneuvoston puheenjohtajaksi ja sodan syttyessä ylipäälliköksi. Mannerheim sai 19.5.1933 sotamarsalkan arvon. Talvisodan sytyttyä 30.11.1939 hänet määrättiin Suomen puolustusvoimain ylipäälliköksi. Mannerheim sai 75-vuotispäivänsä kunniaksi Suomen marsalkan arvon 4.6.1942. Kenraali A.F. Airo totesi: ”Hän on ehdottoman tasapuolinen. Hän vaatii kaikilta mahdottomia, myös itseltään”.

4.8.1944 Mannerheim valittiin Suomen tasavallan presidentiksi, mistä tehtävästä hän erosi 6.3.1946 johdettuaan Suomen rauhantilaan. Mannerheim kirjoitti muistelmansa Sveitsissä vuosina 1947–1951.

Marsalkan ajatuksia: ”Se opetus, minkä ennen kaikkea tahtoisin painaa tulevan sukupolven tietoisuuteen, on tämä: eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihamiehen miekka, ja sisäiset riidat aukaisevat oven ulkoa tulevalle tungettelijalle. Suomen kansa on itse osoittanut kahdessa viime sodassa, että yksimielinen kansa, vaikka se on pienikin, voi kehittää aavistamattoman iskuvoimaisuuden ja siten torjua kohtalon tuomia mitä raskaimpia koettelemuksia. Sulkemalla rivinsä vaaran hetkenä Suomen kansa lunasti itselleen oikeuden elää omaa, itsenäistä elämäänsä vapaiden kansakuntain piirissä. Se ei horjunut voiman ponnistuksissaan: se on tervettä lujaa ainesta. Jos pysymme uskollisina itsellemme ja kaikissa kohtalon vaiheissa yksimielisesti ja järkkymättä pidämme kiinni niistä arvoista, jotka tähän päivään asti ovat olleet Suomen vapauden perustana, isiltä peritystä uskosta, isänmaan rakkaudesta, päättäväisestä ja uhrivalmiista puolustustahdosta, niin Suomen kansa voi lujasti luottavaisena katsoa tulevaisuuteen”.

K. J. Ståhlberg antoi kasvot itsenäisen Suomen demokraattisesti hallitulle tasavallalle. C.G.E. Mannerheim antoi kasvot itsenäisen Suomen puolustustaistelulle vuosina 1939-1945. Suomen kansa ja suomalainen sotilas antoivat kasvot teräksenlujalle taistelutahdolle.

Marsalkka Mannerheim tunsi tarkasti Suomen sotilaspoliittisen aseman suhteessa maailman politiikkaan. Hänen näkemyksessään puhuu pitkän kokemuksen omaava, realiteetit hyvin tunteva valtiomiehen ääni: "Meidänkin maamme oli ollut pelinappula suurvaltapolitiikassa niin ettei mikään suurvalta kaihtanut käyttämästä pientä maata hyväkseen edistääkseen omia tarkoitusperiään. Parhaana todisteena tästä olivat Saksan asenteen vaihtelut. Ensin saksalaiset uhrasivat meidät venäläisten liittolaistensa alttarille, minkä jälkeen he omien intressiensä mukaisesti tukivat meitä".

Marsalkan testamentti on hyvä pitää mielessämme: ”Linnoitukset, tykit ja vieras apu eivät auta, ellei joka mies itse tiedä, että juuri hän seisoo maansa vartijana”. Amerikkalainen Mannerheim-tutkija Marvin Rintala kirjoitti vuonna 1961: ”Hän oli konservatiivi vallankumousten aikakaudella, kosmopoliitti nationalismin aikakaudella ja aristokraatti demokratian aikakaudella. Nämä tekijät osoittautuivat samalla kertaa sekä hänen menestyksensä salaisuudeksi että hänen tragediakseen.” Ilman ratkaisemattomia ristiriitoja Mannerheimin ympärille ei olisi syntynyt elävää mytologiaa. Lopullista totuutta Mannerheimista ei saada koskaan tietää. Kaiken virallisuuden ja huolellisesti rakennetun roolin takana oli todellinen ihminen, joka eli ja tunsi. Tunnuslause Mannerheimin aateliskilvessä on: "Candida pro causa ense candido", eli "Puhtain asein puhtaan asian puolesta".

Pauli Kinnarinen

Haapajärvinen historian harrastaja