Kolumnit

Paulin kolumni: Mustien joutsenten ajat

Winston Churchill kiitti hävittäjälentäjien panosta taistelusta Britanniasta: "Harvoin jos koskaan niin monilla on syytä olla kiitollisia niin harvoille". Talouskatastrofien puhjetessa eri maissa ja niiden katatasrofaalisten seurausten luvatessa kansoille vuosikausiksi verta, hikeä ja kyyneleitä, voi Churchillia lainata kääntäen: Harvoin on niin monilla uhrin asemaan joutuneilla syytä olla todella vihaisia niin harvoille. Ei tarvitse kaunistella sitä, että talouskriisivaltioiden, myös Suomen johtohahmot ja johtavien finanssikeskusten pankkiirit ja holtittomat yritysjohtajat onnistuvat ajoittain, esim. vuonna 2007 hoitamaan sekasortoon aluksi Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinat ja sen seurauksena maailmantalouden.

Amerikkalainen tiedemies Nassim Nicholas Taleb käsittelee teoksessaan Black Swan eli Musta joutsen vuodelta 2007 yllättävien ilmiöiden esiintymistä taloudessa ja ennakoi finassikuplien puhkeamisen. Ei tarvitse kuin muistaa amerikkalaisten ja eurooppalaisten pankkijättien aikaansaama lainoitus-/talouskupla ja sitä seurannut sekasorto ja vaikeudet. Suomalaiset pankit ja talouselämä joutuivat lähes kokonaan 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun "kasinotalousmiesten" käsiin. Rahamarkkinat vapautettiin vailla suojalakeja. Luottoja annettiin holtittomasti. Samaan aikaan suomalaiset poliitikot harrastivat järjetöntä ja epärealistista, ns. "vahvan" eli kovan markan politiikkaa ja aiheuttivat 1990-luvulla hirmuisen talouskurimuksen. Suomessa ongelmat oli saatu itse aiheutettua ja sitten itku kurkussa alettiin niitä ja niiden jälkiseurauksia hoitamaan. Päästiin näkemään ja kokemaan kuinka tuskallista ja kallista on kuilun partaalle ajetun yhteiskunnan pelastaminen tuholta. Pohjaton ahneus jätti pitkät varjot, jotka näkyvät tänäkin päivänä, kun järjettömyyksistä oli yritetty tehdä järjellisiä.

Talouskaaos on ennakoitua seurausta todella rikkaiden ja vaikutusvaltaisten ihmisten pohjattomasta ahneudesta hämärän rahan valtateillä. Monet tahot varoittivat ja varoittavat liike-elämää kannustamasta holtittomia poliitikkoja, pankkiireita ja yritysjohtajia ryhtymästä lyhytjänteiseen voiton tavoitteluun lainojen, bonusten ja optioiden avulla. Valtioita varoiteltiin ylivelkaantumisen vaaroista ja yli-investoinneista. Lopulta kävi niin kuin varoittajat pelkäsivät. Peli oli selvä. Kaikki kaatuu. Tämä oli seurausta vuonna 2007 Yhdysvalloista alkaneen, ja EU:n harjoittamien lainamarkkinoiden kehityksen lopputulos. Sekä tuona aikana hallinneiden, ajattelemaan kykenemättömien poliitikkojen toiminnan seurausta. Yhdysvaltojen asuntolainoitukseen liittyi ns. subprime-kriisi: asuntoluottoja oli myönnetty luottokelvottomille henkilöille ja valtioille. Kun kupla puhkesi, se muuttui kaoottiseksi finanssikriisiksi. Tämän seurauksena euroalueella koettiin euroalueen velkakriisi. Satojen miljardien eurojen vastuut kaatuivat valtioiden päälle.

Taleb on tiivistänyt näkemyksensä kymmenen periaatteenohjelmaan, joita noudattamalla hänen mielestään vastaavat katastrofit olisivat vältettävissä. Ohessa lainaus ohjelmasta: Yksikään yritys ei saisi kasvaa niin isoksi, ettei sen uskalleta antaa kaatua. Älä anna "kannustavia" bonuksia nauttivien johtaa ydinvoimalaitosta. Vaarana on, että bonuksia kuittaava johto leikkaa kustannuksia ja tinkii voimalan turvallisuudesta. Idea toimii muutenkin talouden pidossa. Johdon nopeiden voittojen metsästys pitää riskit ja muut epävarmuustekijän varmasti piilossa siihen asti,kunnes palkkiot on ehditty kuitata. Entäpä jos systeemi korjattaisiin terveen kapitalismin hengen mukaisesti? Talebin käsityksen mukaan on unohdettu, että jos terve kapitalismi palkitsee, se myös rankaisee. Eli jos yrityksen menestymisestä palkitaan kymmenillä tai jopa sadoilla miljoonilla dollareilla tai euroilla, rangaistaan tappioista takautuvasti samalla mitalla. Talebin mukaan takaisinperintä. Siis johtajat vastaavat. Ei yhteiskunta.

Suomessa hoettiin epäsymmetrisen palkitsemisjärjestelmän siunausta, kuten uskonnollista mantraa. Käytännössä se menee niin, että voittosaaliinsa jo kuitanneiden piirien jäljet häivytetään ja kun voitot on kotiutettu vaikkapa veroparatiisijärjestelmään, aloitetaan myötämielisten poliitikkojen avustuksella tappioiden sosialisointi. Valtion, palkansaajien, pienyrittäjien ja maanviljelijöiden maksettavaksi. Tämä ei paranna kilpailukyä. Järjestelmä on ollut vahvasti tuottamassa talouskatastrofeja ja tuottaa niitä takuuvarmasti edelleen ellei systeemiä korjata. Kun kapitalismi toimii terveellä tavalla, siihen ei kuulu Nicholas Shaxsonin kuvaama hämärän rahan valtatie eli ei pohjattomalle ahneudelle, ei harmaalle taloudelle, ei riistotaloudelle ja ei veroparatiisijärjestelmälle. Jos muutosta ei saada aikaan tappiot sosialisoidaan joka kerta yhteiskunnan maksettavaksi. Terve, kaikkia koskeva kohtuullinen palkitseminen aidosta tuloksesta yrityksissä on asia erikseen.

Pauli Kinnarinen

Haapajärvinen historian harrastaja