Kolumnit

Pauli Kinnarinen kolumnissaan: Yhdysvallat, odotukset ja todellisuus

Kolumni-sarja Suomen tiestä kohti Nato-jäsenyyttä, osa 6

Yhdysvallat hyökkäsi Grenadaan 25.10.1983 ja Panamaan 29.12.1989. USA miehitti kyseiset maat ja vaihtoi niiden hallitukset.

Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin ja Afganistaniin torjumaan terrorismia, mutta vetäytyi. Yhdysvalloissa tilanne arviot ovat vuosien ajan osoittaneet, että Yhdysvaltojen asevoimien todellinen käyttöalue on maapallon ajateltu kriisivyöhyke, joka alkaa Välimereltä ja ulottuu Lähi-Idän ja Keski-Aasian kautta Kiinan rajoille asti. Koska Yhdysvaltojen voimat eivät riitä kaikkialle, heidän on asetettava, suurstrateginen ja valtapoliittinen painopiste: Atlantilta Tyynellemerelle ja Venäjän, Kiinan sekä Intian suunnalle Aasiassa.

Pentagon on jo pitkän aikaa katsonut myös Keltaisellemerelle ja Pekingiin, Lähi-Idän ja Etu- ja Keski-Aasian suunnille. Yhdysvaltojen sotilasbudjetti on huima: noin 750 miljardia dollaria eli vajaat 690 miljardia euroa vuodessa. Tämä summa on noin puolet koko maailman sotilasmenoista, eikä se silti riitä kattamaan USA:n valtavia sotilaallisia kuluja. Yhdysvaltain presidentin retorisista puheista huolimatta, Eurooppa saa tulla toimeen lähes omillaan Venäjän kanssa.

Yhdysvaltojen vaihtotaseen vuotuinen alijäämä on revennyt. Kongressin puolueeton budjettitoimisto CBO laskee, että tilivuonna 2019 budjettivaje oli 984 miljardia dollaria. Tilivuonna 2018 vaje oli 779 miljardia dollaria. Suurvaltakaan ei voi loputtomasti säilyttää asemaansa velkarahalla, jota korona epidemia vielä pahensi. Jotakin on pakko tehdä.

Washingtonissa toimii tutkimuslaitos nimeltä CSIS. Laitoksen johtava analyytikko Anthony Cordesman on julkaissut vuosien varrella arvioita Yhdysvaltain asevoimien kehityksestä. Cordesmanin käsityksen mukaan: "Yhdysvaltain intressit eroavat suuresti eurooppalaisten maiden eduista, joten on turha kuvitella Naton pysymistä yhtenäisenä liittona, koska valtioista vain Iso-Britannia on kyvykäs, ja kiinnostunut Yhdysvaltain kanssa tehtävistä sotilaallisista operaatioista maailmanlaajuisesti." Yhdysvalloilla arvellaan olevan noin 800 sotilastukikohtaa 70 maassa. Iso-Britannialla ja Ranskalla niitä on vastaavasti kaksitoista. Yhdysvaltojen keskeisimmällä kilpailijalla Venäjällä, on yhdeksän tukikohtaa. Cordesman on sitä mieltä, että USA:lla ja sen liittolaisten Nato-armeijoilla on sama ongelma: rahapula.

Budjetteja ei voi muokata asevoimien tarpeiden mukaisiksi, vaan asevoimien muutoksen on sopeuduttava budjetteihin silloin, kun ei ole tavanomaisen sodan uhkaa. Tärkein muutoksen kriteeri on nyt se, mihin rahat riittävät. Odotukset ja todellisuus ovat pahasti ristiriidassa Naton-järjestelmien ja aseellisen voiman uudistamiseen liittyvissä tarpeissa. Kuviteltu on, että Yhdysvallat asettuisi suurine voimavaroineen edelleen Euroopan turvaksi. Käsitys perustui väärinkäsitykseen kylmän sodan ajan jonkinlaisen valtapoliittisen asetelman jatkumisessa.

Suurvaltana Yhdysvaltojen strategisen painopisteen on oltava muualla kuin Euroopassa. N:liiton tarinan päätyttyä, seuraaja valtio Venäjä vetäytyi itään. Nato on laajentunut Yhdysvaltojen valtapoliittisena käsivartena/maksajana Venäjän länsirajoille asti ja levinnee Asiaan. Idän ja lännen taistelu Ukrainasta osoittaa, että vaikka valtarakenne muuttuu, säilyy geo-, valta- ja sotilaspoliittinen perusajattelu. Venäjä näyttää strategista voimaansa, luo omaa toimintalinjaa, suurista menetyksistään huolimatta käy taistelua Ukrainasta. Venäjä rakentaa omaa geo- ja valtapoliittista toimintatapaa, Idän ja lännen taistelussa maailman herruudesta. Kiina ja Venäjä katsovat vahvasti Afrikkaan...

Vuoden 2022 aikana ja vuonna 2023 on jatkettu Yhdysvaltain, Suomen, (Ruotsin ei Nato-jäsenmaa vielä) ja Baltian maiden suuria sotaharjoituksia ja voimanosoituksia. Kyse ei ole pelkästään Itämeren alueen valtarakenne politiikasta. Kysymyksessä on Yhdysvaltain maailmanlaajuisesta valta- ja geostrategisesta politiikasta ja läsnäolosta arktisella-alueella. Yhdysvallat turvaa ensisijaisesti omat kansalliset suurvaltaetunsa. Yhdysvallat luo Venäjää vastaan: Grönlannin, Islannin, Pohjoismaiden ja Baltian maiden alueista valtapoliittisia ja geostrategisia tukialueita. Nato-maista Yhdysvallat rakentaa Venäjän länsirajoille sirpin muotoista etulinjan puskurivyötä. Taistelussa maailmanherruudesta tarvitaan vihollista ja siksi Yhdysvalloissa, EU:sa ja Nato-maissa kylvetään epäluuloa ja maalataan uhkakuvia Venäjästä ja Kiinasta. Venäjällä ja Kiinassa toimitaan samalla tavalla: Yhdysvaltoja, EU:ta ja Natoa-maita kohtaan kylvetään epäluuloa ja maalataan uhkakuvia. Arkkivihollista on aina tarvittu, joko todellista, itse luotua tai keksittyä kamppailussa maailmanherruudesta, kun uutta maailmanjärjestystä luodaan.

Pauli Kinnarinen

Kirjoittaja on haapajärvinen historian harrastaja