Mielipiteet

Pauli Kinnarinen kolumnissaan: Suurvallat

Suurvalta on valtio, jolla on ennen kaikkea taloudellisen ja sotilaallisen voimansa ansiosta ratkaisevan tärkeä asema kansainvälisessä politiikassa.

Sotilaallinen voima perustuu asukasmäärään, vahvaan luonnonvara- ja talousasemaan. Tämä mahdollistaa suurvalta-armeijan ylläpidon sekä mahdollisuuden käyttää ulko-, sotilas- ja kauppapolitiikkaa painostusvälineenä.

Suurvaltiollisuus voi olla myös alueellista, jolloin yksi valtio voi vaikuttaa ympäristöönsä merkittävästi. Suurvalta pyrkii vaikuttamaan sitä ympäröiviin maihin diplomaattisesti, taloudellisesti, kulttuurillisesti ja tarvittaessa (etupiiriajattelu) sotilaallisesti.

Kun lähdemme kulkemaan ihmiskunnan historiaan jättämiä jalanjälkiä muinaisista ajoista lähtien, kohti nykyistä aikaa, voidaan havaita, että tapahtumien perussuunta on muuttunut hitaasti. Äkilliset, nopeat muutokset ovat aina olleet yleensä tilapäisiä ja paluu tapahtuu entiseen suuntaan. Tämä koskee tietenkin tapahtumien sisäistä olemusta ja niistä seuranneita syitä ja seurauksia. Merkittäviä suurvaltoja historiassa olivat: Egypti, Mesopotamia, Babylonia, Assyria ja Heettiläisten valtakunta. Aleksanteri Suuren valtakunta, Iranin alueelta sijainnut muinainen Persian valtakunta. Karthago ja Rooman valtakunta ja sen perillinen Bysantti. Mongolivaltakunta, Osmanien valtakunta, Puola-Liettua 1569–1795. Ruotsin suurvalta, Frankkien valtakunta, Iso-Britannia, Saksan keisarikunta, Yhdysvallat, Japanin keisarikunta Natsi-Saksa, Venäjän keisarikunta ja Neuvostoliitto.

Meidän aikamme suurvaltoja ovat: Yhdysvallat, Venäjä, Kiina ja Intia. Kiina on väestömäärältään maailman suurin valtio. Suurvalloiksi nousseet ovat kaikki itsekkäitä ja imperialistisia omine valtapyrkimyksineen ja juonitteluineen liittokunnista huolimatta. Suurvallat kykenevät häikäilemättömän valtapolitiikan harjoittamiseen sodan avulla. Suurvaltojen johtajien toimintatavat näyttävät pysyvän ajattomasti samankaltaisina. Teot mukautetaan aina aikakauteensa suhteutettuna teknisiin edellytyksiin, sekä käyttäytymis- ja moraalinormeihin. Suurvaltojen harjoittama valtapolitiikka kun ei koskaan nojaudu oikeuteen vaan olemassa oleviin valtioiden välillä vallitseviin voimasuhteisiin ja lopulta neuvottelutulokseen tai geo-/valtapoliittisista syistä jopa sotaan. Taistelussa Ukrainasta kävi tällä tavalla, kun Idän ja lännen intressit törmäsivät. Suurvalloiksi kehittyneiden maiden historia on vereen upotettua hirmutekojen historiaa. Nyt käydään keinoista piittaamatonta, maailmanlaajuista kolmen suurvallan: Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan välistä geo-, valta-, sotilas-, pakote- ja kauppapoliittista kamppailua. EU ei tässä sarjassa edusta yhtään mitään.

Lopulta samat ikivanhat motivaatiot pistävät yhä uudestaan tapahtumat liikkeelle häikäilemättömän valtapolitiikan harjoittamiseen. Suurvaltojen johtajien ja heidän johtamiensa yhteisöjen toimintatavat pysyvät samankaltaisina. Suurvaltojen harjoittaman ajattoman valta- ja voimapolitiikan kova ydin, geopolitiikka ja etu-/valtapiiriajattelu ja vahvimman (viidakonlaki) ovat ainoita lakeja, jotka pätevät.

Suurvallat ajattelevat ja toimivat suurvallan lailla. Toisen maailmansodan jälkeen Japani ja Saksa syystä tai toisesta eivät ole enää tavoitelleet sotilaallista valtaa. Kylmän sodan aikana, jolloin maailma oli käytännössä jakautunut Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton etupiireihin, näistä kahdesta käytettiin myös termiä supervalta, jolla tarkoitettiin mahtavimpia, globaalisti vaikuttavia suurvaltoja. Suurvalloilla on pysyvä jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa ja tunnustettu ydinasevarustus. Niitä ovat: Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Pauli Kinnarinen

Haapajärvinen historian harrastaja