Kolumnit

Pauli Kinnarinen kolumnissaan: Muutoksen kourissa

Vuoret, meret ja järvet pysyvät paikoillaan ja joet virtaavat uomissaan. Valtioiden väliset rajat piirtyvät joskus uudelleen, suurpolitiikan suhdannevaihteluista ja milloin mistäkin valtapoliittisesta syystä, kuten voimasuhde-erojen muuttuessa valtioiden välillä. Euroopan kartta eli jatkuvasti 1800-luvulla. Saksan pienet ruhtinaskunnat kuuluivat milloin Tanskan, Itävallan tai Preussin alaisuuteen. Erimielisyydet ratkaistiin useasti aseilla. Puola pilkottiin neuvottelupöydässä: Venäjän, Itävallan ja Preussin kesken. Napoleonin valtakaudella lähes koko Keski-Eurooppa kuului Ranskan valtapoliittiseen piiriin. Saksa yhdistyi vasta 1871, kun Preussin kuningas Wilhelm I valitsi Otto von Bismarckin kasleriksi. Hänen johdollaan Saksa otti Sclesvig-Holsteinin. Saksa nujersi kahdessa kuukaudessa Itävallan. Tämän jälkeen Saksaan liitettiin Hannover ja Hessen-Kassel. Seuraavaksi Rautakansleri pakotti Etelä-Saksan valtiot puolelleen. Bismarckin mottona oli: "Tulokset saavutetaan raudalla ja verellä eikä enemmistöpäätöksillä." Baijerin tasavalta palautettiin Saksan yhteyteen vuonna 1919 preussilaisten ja wurtenberkiläisten toimesta.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Euroopan valtioiden rajat muuttuivat jälleen. Saksan, Itävallan ja Venäjän kärsittyä tappion, kartalle syntyivät itsenäisinä valtioina: Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Puola. Samalla syntyivät Tshekkoslovakia ja Jugoslavian kuningaskunta. Pakkorauhan jälkeisessä kaaoksessa syntyi lyhytaikaiseksi jääneitä vapaavaltioita Istrian niemimaalle. Entisen Itävalta-Unkarin alueelle ilmestyi noin kahdeksi vuodeksi Fiumen (nykyisessä kroatialaisessa Rijekan kaupungissa) vapaavaltio sekä Puolan käytävään Kansainliiton valvoma Danzikin vapaavaltio. Danzik katosi Hitlerin Saksan miehitettyä Puolan länsiosat syksyllä 1939. Meidän aikanamme (noin 70 vuotta) maailman valtiollinen kartta on muuttunut. Toisen maailmansodan lopputuloksena syntyi uusi valtarakenne ja sekin on jo murtunut. Useita valtioita kartalta on kadonnut. Poissa ovat Neuvostoliitto, Itä-Saksa, Jugoslavia ja Tsekkoslovakia.

Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamiset synnyttivät Eurooppaan ja Aasiaan useita uusia valtioita. Tsekkoslovakia hajosi ja Saksat yhdistyivät. Siirtomaavallat hävisivät ja Afrikan kartta uudistui. Ranskan Indokiinan alue itsenäistyi. Euroopassa viimeksi itsenäistyi Kosovon maakunta. Suomi on suurpoliittisessa murroksessa selvinnyt melko vähin muutoksin. Sotienkauden jälkeen Suomen rajat ovat pysyneet ja sotia ei ole tarvinnut käydä. Suomesta on tullut YYA-kauden jälkeen oman valintansa kautta EU:n jäsenvaltio ja sen rahaliiton jäsen. Suomi on liittynyt sotilasliitto Naton täysvaltaiseksi jäseneksi ilman ehtoja.

Jotakin pysyvää kuitenkin on: suurvaltojen harjoittama valtapolitiikka. Käytännössä suurvaltojen maailmanpolitiikka. Keinoja kaihtamatta valtapolitiikkaa hallitsee ajattomasti jatkuva kamppailu vallasta. Yksittäiset valtiot valvovat kansainvälistymisestä ja liittokunnista huolimatta ensisijaisesti vain omat etunsa. Globalisaatio ja monenkeskisyys kehityksestä huolimatta on syntynyt neljä voimaryhmää: Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja ehkä Intia. Nämä valtiot luovat oman valtapoliittisen piirinsä. Euroopan Unionista on tullut voimaton USA:n käskyläinen. Liittosuhteista ja sopimuksista huolimatta suurvallat toimivat kuten hyväkseen näkevät. Samat ikivanhat motivaatiot panevat valtapolitiikan harjoittamisen uudestaan liikkeelle. Tavoitteeseen pääsemiseksi valtapolitiikan sisällön toimintamuoto valitaan ajattomasti. Itä/länsi geo-/etupiiri-/vastakkain asettelupolitiikka Yhdysvaltojen ja Venäjän välinen valtapoliittinen kamppailu kärjistyi Ukrainan kysymyksessä taisteluksi Ukrainasta. Ja kun järki hävisi, tuli Ukrainan alueesta kärsimystä täynnä oleva verinen helvetti. Diplomatia epäonnistui katastrofaalisesti ja kyvyttömyys kaikkine seurauksineen teki Euroopasta suurvaltojen eli USA/Venäjä -akselin taisteluareenan. Suomessa nykykehitys johti Nato-täysjäsenyyteen ehdoitta.

Ihmiskunnan historiankulkua, punaisena lankana hallitsee ja sanelee lähinnä rajaton vallanhalu, pohjaton ahneus, oman edun tavoittelu ja kataluus. Tässäkin maailmanpoliittisessa murroksessa Suomen idea on pysytellä hengissä ja selviytyä. Joten ei mitään uutta auringon alla. Ai niin, ihminen ei opi historiasta mitään ja rajat elävät...

Pauli Kinnarinen

Haapajärvinen historian harrastaja