Kolumnit

Pauli Kinnarinen kolumnissaan: Baumol ja kansanmies

Aina ajankohtaista. Taloustieteilijä William Baumol totesi vuonna 1969, että tuottavuuden parantaminen ihmistyöhön perustuvilla aloilla on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Hän kertoi esimerkin, että 200 vuotta sitten Mozartin jousikvarteton soittamiseen tarvittiin neljä soittajaa, kuten tänäkin päivänä. Työn tuottavuus ei siis tässä tapauksessa ole noussut. Korkeintaan nykymuusikot voisivat soittaa kvarteton hieman nopeammin. Olisiko tämä tehokkuutta - tuskin?

Nykyaikaan siirrettynä ihmistyövaltaiset, kuntien (hyvinvointialueiden) sosiaali- ja terveystoimen menot, kuten myös hallintomenot ovat suuremmat kuin kunnallisveron tuotto. Opetus- ja sivistystoimen menot ovat selvästi suuremmat kuin niihin tarkoitetut valtion osuudet kunnille. Näillä aloilla työvoimakustannukset ovat ylivoimaisesti suurin kustannuserä. Työ kallistuu samaa tahtia, kuten muillakin aloilla. Tästä on seurannut se, että hyvinvointipalvelujen yksikköhinnat kohoavat yleistä hintatasoa nopeammin, joten kuntien veronkorotus- ja maksujen korotuspaineet ovat vuosien varrella lisääntyneet. Tosiasioista välinpitämättömän, vuosikymmeniä kestäneen menon ylläpitoon rahat eivät riitä mistään. Tämä on Baumolin taudin ydin. Luultavasti palvelutarpeiden kasvu vuoteen 2030 mennessä on niin voimakasta erityisesti vanhus- ja terveydenhuoltopalveluissa, että sitä ei vielä edes käsitetä.

Kansanmiehen ajatukset talouskysymyksistä ovat puoskarointia. Niin julistivat 1930-luvulla pankki- ja rahamaailman miehet, ”talousmiehet”. Heidän omat ajatuksensa ja näkemyksensä ovat tieteellisiä. Tähän tieteelliseen ajatukseen sisältyy ajatus, että talousjärjestelmä on jonkinlainen koneisto, jota asiantuntemattoman ei ole hyvä mennä rukkaamaan. Annettakoon sen rauhassa toimia, vaikka tulokset olisivat eräille epämieluisia. Vaikka nyt tapahtuisikin ja tapahtuu verrattain yleistä köyhän ihmisen omaisuuksien pakkoluovuttamista. Valtiovalta ei voi… jne. Ja kuitenkin ne etupiirit, jotka edustavat tätä tieteellistä ajatusta ovat juuri valtiovallan sopivan väliintulon kautta saaneet aina säkkinsä niiden torvien suille, joihin talousjärjestelmän pyhä, koskematon mylly johtaa enimmät jauhonsa. Harvainvalta tarkoittaa: ”kasvottomien markkinavoimien” kautta tapahtuvaa ihmisten taloudellista hallintaa: mahdolliset voitot ovat yksityisiä, tappiot mielellään sosialisoidaan ja ne ovat kollektiivisia.

Motiivi on aina sama: valta, raha ja ahneus ja välinpitämättömyys. Suomessa monilla uhrauksilla: verellä, kyyneleillä, ankaralla työllä ja hiellä saavutetun pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan purku sujuu sutjakasti. Suomesta rakennetaan EU:n säännösten ja globalisaatio ns. ”digi” kehityksen varjolla ja sisäisen devalvaation avulla uusliberalistista markkinaehtoista luokkayhteiskuntaa.

Kenen etu on rikkinäinen, eriarvoiseksi pirstaloitunut ja henkisesti köyhä Suomi? Luulisi, että ei edes rahan ja vallan etu. Tämä kehitys johtaa samaan lopputulokseen kuin poliittinen ihmisten hallinta johti 1930-luvulla: ihminen pelkää. Pelkäävä ihminen tekee mitä käsketään. Rohkea ihminen pyrkii tekemään sen minkä kokee ja näkee oikeaksi ja tärkeäksi. Loputtomalta tuntuneen, lähes uskonnollista mantraa muistuttaneen ja sisällöltään mitään sanomattoman: sote, maakuntahallinto, kiky, työllisyysaste ja Nato-keskustelu. Jatkuva toisto ja lähes taikauskoa mustuttavan epäluulo ja uhkakuva maalailun jne.. lisäksi välillä suoranaiseen typeryyteen ja järjettömyyksiin sortuminen päätöksenteossa pitää lopettaa.

Kun talous kasvaa kohtuullisesti, työllisyys paranee sekä vienti- ja investointien kehitys piristyvät, on aika uudistaa yhteiskuntaa järkevällä, realistisella ja oikealla tavalla. Maailma pitää nähdä ja se on tajuttava juuri sellaisena kuin se on. Paikka meidän on otettava ennakkoluulottomasti maailman taloudessa. Maailmassa suomalaisella huippuosaamisella, luovuudella ja kyvykkyydellä tehdään laatutuotteita. Suomessa on vahvaa näyttöä esim. ja kyvykkyyttä valmistaa puunkorjuu koneketjut, puunjalostusteknologia ja telakka-, auto-, traktorinvalmistus teollisuus, ympäristö- ja sairaalatarviketeknologia, hienomekaniikka teknologia ym…

Poissaolollaan loistavat perinteiset suomalaiset henkiset ominaisuudet, kuten ajattelu, harkitsevaisuus, vastuuntuntoisuus ja maltillisuus. Sen sijaan Suomesta on tullut mitäänsanomattomien, puhuvien päiden ja köörillä istuvien ammattikeskustelijoiden ja lausuntoautomaattien sekä mediamelskaavien diletanttitoimittajien ja somekansan luvattu maa. Yleissivistys, yhteistyökyky ja järjenkäyttö häviää. Pinnallisuus, ajattelemattomuus ja tietämättömyys ja suoranainen typeryys valtaa alaa. Eniten järkeä Suomessa kuluu suuriin typeryyksiin.

Pauli Kinnarinen

Haapajärvinen historian harrastaja