Pääkirjoitukset

Päätoimittajalta: Kritiikki ei ole sama kuin naisviha

Olen seurannut sosiaalisesta mediasta, esimerkiksi Twitteristä, viime päivinä Iltalehden toimittajaan Ida Erämaahan kohdistunutta maalittamista. Journalismia saa kyllä kritisoida, mutta kritiikin tulee kohdistua journalistiseen sisältöön eikä toimittajaan henkilökohtaisesti.

Kommentointi saa minut miettimään, olisiko kommentointi samanlaista, jos toimittaja olisi ollut mies. Olen lukenut kommentteja, joissa arvostellaan Erämaan ulkonäköä, kuten hiusten väriä tai vartaloa. Olen lukenut kommentteja, joissa toimittajaa pyritään alentamaan sanavalinnoilla: häntä on tietoisesti kutsuttu mm. ”toimittelijaksi” ja ”lehtimieheksi”.

Juuri se, että kommentointi on keskittynyt hyvin suurelta osin muuhun, kuin itse näkökulman sisältöön, on ongelmallista. On eri asia keskustella toimittajan kirjoittamasta kolumnista kuin hänen henkilökohtaiselle tilille tekemiään TikTok-videoita. On eri asia kritisoida työtä kuin syyllistyä naisvihaan.

UN Women Suomi julkaisi omilla sosiaalisen median kanavillaan ”naisen paikka on toimittajana” -kuvaparin, jossa tuotiin esiin Erämaasta kirjoitettuja kommentteja. Toimittajaa on kutsuttu mm. pikkutytöksi ja pissikseksi. On mahdotonta väittää, ettei naisvihaa olisi enää olemassa.

Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisessa yhteiskunnassa elämme. Voimme valita, kohdistammeko kritiikkimme työhön vai ihmiseen. Toivoisin, että jokaisella olisi mahdollisuus näyttää kykynsä sukupuoleen tai ulkonäköön katsomatta. On kuluttavaa joutua todistelemaan pätevyyttään enemmän vain siksi, että on nainen.

Taru Kyllönen