Pääkirjoitukset

Ossaatsää lukia, ymmärräkkö aakkosia?

Harva suomalainen pohtinee enää nykyään, miten tärkeää lukutaito meille on. Meille se on itsestäänselvyys, vaikka kaikista maailman yli 15-vuotiaista ja sitä vanhemmista ihmisistä peräti 14 prosenttia on lukutaidottomia (ykliitto.fi) ja heistä 63 prosenttia naisia (tieto vuodelta 2018).

Kymmenen vuotta sitten tehdyssä Kansainvälinen aikuisten taitotutkimus PIAACissa suomalaiset pärjäsivät hyvin. ”Kaksi kolmasosaa aikuisväestöstämme oli hyviä lukijoita, minkä perusteella sijoituimme 39 maan joukossa aivan kärkipäähän”, kertoo Joonas Mannonen stat.fi -sivuston tietotrendit blogissa lukutaitopäivänä 2022.

Kymmenen vuotta sitten huolta kuitenkin aiheutti tulos, jonka mukaan nuorimman tutkimukseen osallistuneen ikäryhmän, 16–19-vuotiaiden, lukutaito oli keskimäärin heikompaa kuin 20–39-vuotiaiden.

Uusi PIAAC-tutkimus käynnistettiin vuosi sitten, ja sen tulokset kuulemme varmasti aikanaan.

Omasta lukutaidostani huolestun yleensä siinä vaiheessa kun eteeni tupsahtaa ”viimeisen päälle” kapulakielellä kirjoitettu teksti. Olo on kuin Pönttö-koiralla Putous-ohjelmassa muutama vuosi sitten: ”Paljon sanoja, en ymmärrä yhtään”.

Olen lohduttanut itseäni sillä, että kenties vika ei ole minussa, vaan ehkä kirjoittajassa.

Luetun ymmärtämisessä tuntuu olevan nykyään muillakin hankaluuksia, ja paljon ymmärretään tahallaan väärin. Tekstejä luetaan kuin ”piru raamattua” ja asioita nostetaan irti asiayhteyksistään.

Toisaalta lukeminen on muuttunut todella paljon minunkin elinaikana. Oman jälkikasvuni tapa lukea ja hankkia tietoa on jotain ihan muuta kuin omani 1980-luvulla, jolloin kattava tietosanakirja oli kaiken a ja o. Muutos on luonnollista, sillä elämmehän me ihan erilaisessa maailmassakin.

Hyvää kansainvälistä lukutaitopäivää, jota vietetään siis 8.9.

Satu Kangas-Viljamäki