Paikallisuutiset

Oskari Pulkkasen vuosien haave toteutui, nyt hänellä on oma maatila, vasikkakasvattamo ja koira

Kymmenkunta vuotta sittenOskari Pulkkanen muutti Kärsämäeltä Seinäjoelle, jossa työskenteli lihakarjatilalla. Haaveissa eli oma maatila.

– Oskaria poltteli. Hän aina haaveili omasta tilasta, sanoo puolisoNoora Kankaanpää.

– Kai minä oon niin hullu, sanoo Pulkkanen.

Vuodet vierivät, tilanteet muuttuivat ja palikat loksahtelivat paikoilleen. Kotitilalla Harjunmäellä oli lehmien häntien huiske loppunut.

– Olin vuosia tutustunut vieraisiin maatiloihin. Kotipaikka oli edelleen olemassa. Tulimme tänne. Aloin remontoimaan ja laajensin. Entinen tuotantosuunta muuttui, sanoo Pulkkanen.

Maatalouden rahoituksen tiedetään olevan monimutkaista, lainan saaminen hankalaa - jopa mahdotonta. Pulkkanen sai rahoituspäätöksen nopeasti.

– Rahoitus oli pienin, kaikki muu on ollut haasteellisempaa. Tein laskelmat ja lähetin rahoittajalle. Parin päivän päästä pankista soittivat, että ala tekemään. Vitkuttelin kuitenkin vielä vuoden, sanoo Pulkkanen.

Pulkkanen ja Kankaanpää muuttivat Pulkkasen kotitilalle. Oli tyhjä talo, tyhjät rakennukset ja peltoa alle kymmenen hehtaaria. Pulkkanen remontoi rakennusmiesten kanssa vanhaa lypsykarjanavettaa ja rakensi lisätilaa. Hän osti Vapolta 80 hehtaaria vanhaa turvesuota. Nyt viljelyssä on 70 hehtaaria. Koneitakin piti hankkia.

– Jotakin jouduin ostamaan, halvalla. Pienkuormaajan, pyöröpaalaimen, käärijän ja lautasmuokkaajan, luettelee Pulkkanen.

Nyt tuotanto vasikkakasvattamossa toimii. Navetan turvekuivitetulla pohjalla karsinoissa heiluu parisataa häntää. Pulkkasella on sopimus HK-välityksen kanssa. Vasikoita tulee kasvatettavaksi joka kuukausi, jopa viikoittain.

– Tänne vasikat tulevat kymmenpäiväisinä terneinä. Minä kasvatan ne 180-päiväiseksi. Sitten ne myydään välitykseen, sanoo Pulkkanen.

Vasikkakasvattamoita ei ole kovin paljon.

– Lähimmät kasvattamot taitavat olla Nivalassa. Ne ovat yleensä teurastamojen alaisia. Jotku lihakarjatilat kasvattavat vasikkansa itse. Peltoa ei paljoa tarvita, vasikat kun eivät paljoa rehua syö, sanoo Pulkkanen.

Myös Pulkkasen ja Kankaanpään haave omasta koirasta toteutui: kun heillä on oma maatila, niin sinne tulee koira. Pihaa vartioikin nyt laumanvartijakoira, vuoden vanha Maremmano-Abruzzese -rotuinen “Dinki”. Kankaanpää sanoo viihtyvänsä hyvin ja kehuu pienen paikkakunnan yhteishenkeä paremmaksi kuin suuren. Hän on lähihoitaja ja harrastaa käsitöitä, kuten sukkien kutomista ja makrameeta. Pulkkanen sanoo, ettei tule kovin paljoa tilalta harrastuksiin hypättyä.

– Maanviljelyä ja joskus moottorikelkkailua ihan harrastemielessä. Täällä on melko hyvä reitistö, kehuu Pulkkanen.