Paikallisuutiset

Oopperalaulaja Helena Juntunen esiintyi Soipa Haapajärvi -festivaaleilla: ”On ilo käydä Haapajärvellä!”

Soipa Haapajärvi -festivaaleilla sunnuntaina esiintynyt Helena Juntunen on menestynyt kansainvälinen oopperalaulaja, jonka juuret ovat syvällä Pohjanmaalla. Hän varttui Oulussa ja oli lapsena paljon Haapajärvellä.

– Vietin kaikki lapsuuteni kesät Oksavalla, serkkujeni kotona, mummulan pihapiirissä. Kesät olivat keltaisia, hypittiin heinäkasoissa, hoidettiin naapurin lehmiä ja uitiin Kalajoessa.

– Harto-eno viritti liaanikiikun mistä singottiin itsemme veteen, muistelee Helena.

Hänestä on ilo käydä lapsuuden maisemissa.

– Haapajärvi on niin tuttu, myös kirkko ja hautausmaa. Olen esiintynyt aiemminkin kirkossa sukulaisteni häissä. Teillä on hyvät urut, kehuu Helena.

Lokakuussa sopraano julkaisi elämäkerran, jonka nimi on Joskus liikaa, aina liian vähän.

– Kanssakirjoittajani, suuresti ihailemani Petri Tamminen kannusti minua kirjoittamaan. Kaikki lähti siitä, että kirjoitin hänelle pyytääkseni lupaa käyttää hänen lyhytproosa tekstejään laulusarjassa. Kirjeenvaihtomme oli alkusysäys kirjoittamiselle.

– Hänen mielestään työtä käsittelevät juttuni olivat sellaisia, että niistä voisi aueta näköala oopperalaulajan ammatin ytimeen myös ihmisille, jotka eivät seuraa oopperaa. Petri ei ole oopperaihminen. Tämä ehkä yllättäväkin kulma muodostui jo kirjoitusvaiheesa vahvuudeksi. Petri osasi kysyä asioista, joita ei yleensä klassisen musiikin kirjoissa käsitellä. Myös vastauksieni tuli olla sellaisia, että ydin välittyy lukijalle ilman klassisen musiikin harrastuneisuutta, selvittää Helena.

Juntunen kuvailee kirjan kirjoittamisen olleen huikea prosessi ja matka muistoihin. Häneltä on kysytty, miten hän muistaa niin paljon.

– Kirjoittaessa on ollut kiinnostavaa miettiä miksi muistan juuri kyseiset kohdat. Kirja ei ole perinteisen mallinen "wikipedia" elämäkerta, jossa käydään elämäntaival kronologisesti läpi, vaan se muodostuu välähdyksistä. Vain ne kirkkaimmat kohdat on tallentuneet.

Laulaminen on rankkaa hommaa, joten hyvä kunto on kaiken a ja o. Keho on oopperalaulajan instrumentti.

– Ihan perusjuttuja teen. Liikun, yritän syödä terveellisesti ja nukkua hyvin. Lempilajini liikkua on pyöräily. Ulkomaillakin vuokraan pyörän, jolla pääsen kulkemaan töihin ja katselemaan uusia paikkoja. Teen hengitysharjoituksia ja ääniharjoituksia päivittäin. Niitä ei oikeastaan edes ajattele, koska ne ovat kuuluneet rutiiniini jo kolmekymmentä vuotta. Harrastan myös lukemista, ruoanlaittoa ja puutarhanhoitoa.

Helenan mukaan oopperalaulaja ei ole koskaan valmis. Hänellä täytyy olla halua oppia uutta, jaksamista kehittyä ja kykyä sietää keskeneräisyyttä. Keskeneräisyys on ammatin suola, joskus myös stressin aihe.

– Tässä työssä pitää koko ajan olla ottamassa haltuun uusia rooleja, kieliä, musiikkityylejä, ohjauksellisia ratkaisuja ja koreografioita. En ole koskaan tehnyt muuta, joten minulle tämä on "normihommaa.”

– Petrin ansioksi pistän sen, että kirja voi koskettaa siksi, että tunnelmat joista kirja kertoo ovat tuttuja varmasti kaikille: jännitys, nolostuminen, odotukset, häpeä, epäonnistumisten sietäminen, ja miksei myös onnistumisten sietäminen.

– Olen matemaattinen oppija. Lasken roolin sivumäärän, jaan sen käsillä olevilla päivillä. Päivässä opeteltujen sivujen määrä riippuu kiireestä, kielestä ja musiikkityylistä. Opettelen roolin suoraan ulkoa.

Salome on yksi Helenan lempioopperoista. Hänestä Salome on kiinnostava hahmo, ei mustavalkoinen niinkuin oopperakaraktäärit usein ovat.

– Roolissa tulee liikkua kuin nuori tyttö, vaikka esiintyjän on oltava kokenut ammattilainen. Rooliin kuuluu vartin mittainen soolotanssi. Rooli on fyysisesti erittäin rankka, ja siksi myös palkitseva.

Sopraano laulaa monipuolisesti kaikenlaista musiikkia.

– On suuria oopperaproduktioita, pienempiä työryhmiä, orkesterikonsertteja, kamarimusiikkia, lied-konsertteja ja kirkkokonsertteja. Välillä saan laulaa kevyempää tangosta musikaaliin. Olen todella onnekas, että saan laulaa niin monipuolisesti, hyvin erilaisille yleisöille, iloitsee nainen.

Tällä hetkellä Helena harjoittelee Lepakko-operettia Suomen Kansallisoopperassa.

– Kevyttä ja kuplivaa siis vaihteeksi. Yleensähän roolihahmoni kärsivät ja lopussa kuolevat. Kevätpuolella on luvassa Beethovenin Fideliota Italiassa, ja Sibeliusta ikonisessa Sydneyn oopperatalossa.

Helenan perheeseen kuuluu puoliso ja alakouluikäiset lapset.

– Perheemme logistiikka ei toimisi ilman mummuja. Onneksi useimmat ulkomaan kiinnitykseni ovat osuneet lasten talvi- tai syyslomien tienoille. Silloin saan perheen paikan päälle. Koti Siuntiossa on tärkein paikka maailmassa, enkä poistu sieltä koskaan ilman allekirjoitettua työsopimusta.