Paikallisuutiset

”Oksavan tytöt” viettävät kaveripäivää kerran vuodessa

Neljä naista kohtaavat toisensa ja tavatessa heillä on tapana halata. Ja niin halataan ja kohotetaan mehumaljat kesälle, ystävyydelle ja tälle tapaamiselle.

Entiset Oksavan tytöt Maija Pekkala (o.s. Vehkalahti), Helinä Ängeslevä (o.s. Pekola), Terttu Suhonen (o.s. Tossavainen) ja Pirkko Vehkalahti (o.s. Leipälä) ruukaavat tavata kerran vuodessa koko porukalla. He ovat viettäneet kaveripäiviä vuodesta 1996.

– Olimme Helinän Anna-äidin 90-vuotisjuhlissa Rantalassa ja tuumasimme, että olisi kiva kokoontua neljästään. Niin Helinä kutsui meidät rapuillalliselle ja siitä virisi vuotuiset tapaamisemme vuorotellen toistemme luona, muistelevat Maija, Terttu ja Pirkko.

Tapaamisissa syödään hyvin ja keskustellaan paljon. Jutun juurta pitkän elämän varrelta ja kuluneesta vuodesta riittää yllin kyllin. Naurua piisaa! Ystävien kesken myös hyväntahtoinen naljailu on sallittua.

– Olemme esimerkiksi retkeilleet, käyneet näyttelyissä ja ajelleet Ruotsin armeijan vanhoilla polkupyörillä. Joka kerta saunomme ja mahdollisuuksien mukaan myös uimme.

Ystävyksillä on tapana katsella yhdessä vanhoja ja uusia valokuvia. He keskustelevat paljon ja muistelevat. Yksi muistaa jotakin, mitä toinen ei muista ja pian myös toisen muistissa välähtää, että niinhän se oli. Naiset toimivat ikään kuin toistensa apumuisteina: neljä muistaa enemmän kuin yksi.

Niemen Maija, Rantalan Helinä, Tossavaisen Terttu ja Rahkolan Pirkko tunsivat toisensa jo lapsina asuessaan Oksavalla. Helinä on muita vuotta nuorempi.

Tuohon aikaan lapset muun muassa keräsivät tulitikkuetikettejä ja urheilukuvia. Näitä sitten vaihdeltiin kavereiden kesken. Lehdistä saatiin julisteita, joita ripustettiin ulkohuussien seinille.

Kouluaikoina tytöillä oli ihastuksia, nauraen he toteavat, että luokan kaksi mukavaa poikaa olivat heidän kaikkien silloisia mielitiettyjään. Nuoruusiässä tyttöjen tiet erkanivat, kun he lähtivät kukin taholleen opiskelemaan.

70-luvulla nelikko oli jo työn syrjässä kiinni. He seurustelivat ja perustivat perheet. Lapsia syntyi ja elettiin niin sanottuja ruuhkavuosia. 70- ja 80-luvuilla tavattiin harvoin: lähinnä syntymäpäivillä ja sattumalta.

Naiset ovat elämässään olleet sikäli onnellisessa asemassa, ettei heidän elämissään ole ollut sellaisia tapahtumia, joissa olisi erityisesti tarvinnut ystävien tukea. He ovat edelleen nuoruudessa solmituissa liitoissa, työtä on eri tahoilla riittänyt ja lapsilla ja lastenlapsilla on asiat hyvin.

Tapaamisista on koottu kuvakirja ja joka tapaamiskerrasta päivän emäntä kirjoittaa muistiinpanoja yhteiseen muistikirjaan. Näin juttuihin voidaan palata toistekin.

Nelikko tykkää Facebookissa olevasta Juuret Oksavalla -ryhmästä. Siellä on ilo muistella muiden kanssa vanhoja asioita, ihailla kuvia ja kuulla myös Oksavan nykyisestä elämänmenosta. Juuret: ne ovat tiukasti oman lapsuudenajan kylän maaperässä.

Ensi vuonna taitaa olla monet juhlat, kun kolme neljästä täyttää 75 vuotta. Neljännen eli nuorimman Helinän vuoro on järjestää tapaaminen. Saapa nähdä mitä hän keksii kavereidensa pään menoksi.