Paikallisuutiset

Mies, jonka hymy yltää silmiin saakka — Victorianjärven itäisen hiippakunnan apulaispiispa Oscar Lema vieraili Haapajärvellä

Haapajärven seurakunta sai tällä viikolla harvinaisia vieraita, kun tansanialainen, Victorianjärven itäisen hiippakunnan apulaispiispa Oscar Lema vieraili kaupungissa.

Victorianjärven itäinen hiippakunta on Oulun hiippakunnan ystävyyshiippakunta ja vierailuja tehdään säännöllisen epäsäännöllisesti puolin ja toisin.

– Opimme toinen toisiltamme, Lema ja Haapajärven seurakunnan pastori Mika Katajamäki kertovat.

Lema tuo Tansaniasta positiivisia uutisia, sillä Tansanian kirkko on yksi maailman suurimmista ja kasvaa edelleen.

– Kirkkomme keskiössä on perhe ja kaikkiin tapahtumiin osallistutaan perheenä. Jumalanpalveluksemme kestävät kolme tuntia. Niissä lauletaan, tanssitaan ja iloitaan uskosta sekä yhdessä olemisesta. Yksi jumalanpalvelus ei riitä, vaan niitä pidetään sunnuntaisin kaksi, jotta kaikki halukkaat pääsevät mukaan.

– Jos perhe joutuu muuttamaan uudelle alueelle vaikkapa työn vuoksi, he vievät uskon mennessään ja perustavat uuteen paikkaan seurakunnan, ellei siellä jo ole sellaista. Kirkko tekee ahkerasti lähetystyötä, huolehdimme köyhistä ja sairaista.

Tästä päästäänkin kysymykseen, mitä meidän tulisi oppia Tansanian kirkolta?

– Iloa evankeliumista, hyvästä sanomasta, sillä usko Jumalaanhan on iloinen asia. Olin viime sunnuntaina Ylivieskassa jumalanpalveluksessa ja kuoro lauloi alkuun todella kauniin laulun. Tansaniassa kaikki olisivat alkaneet taputtaa ja tanssia sen tahtiin, mutta täällä kukaan ei taputtanut. Kaikki istuivat hiljaa paikallaan, Lema vastaa ja jatkaa:

– Minun oli vaikea pidätellä käsiäni taputtamasta, hän nauraa ja kun Lemaa katsoo, hänen hymynsä yltää silmiin saakka. Positiivisuus ja elämän ilo suorastaan pulppuavat hänestä esiin, mikä saa ihmiset hänen ympärillään niin ikään hyvälle tuulelle.

Entä mitä Lema vastaa suomalaisten peruskysymykseen, mitä pidät Suomesta?

– Ruoka on hyvää, samoin liikenneyhteydet. Junat kulkevat ajallaan ja tiet ovat hyviä.

Lema vieraili kuluneella viikolla sekä yläkoululla, että lukiossa kertomassa tansanialaisesta koulunkäynnistä. Selänne-lehti oli mukana kuuntelemassa hänen vierailuaan yläkoululla, missä oppilaat kuuntelivat häntä tarkkaavaisesti ja kyselivät lisätietoja kiitettävästi.

Tansaniassa on valtion kouluja ja yksityiskouluja. Valtion koulut ovat ilmaisia, yksityiset maksullisia.

– Lukukausimaksu on reilu tuhat euroa, mikä on paljon tavalliselle tansanialaiselle. Valtion koulun luokassa on noin 100 oppilasta, yksityisessä puolet vähemmän. Se on opettajalle aika haasteellinen tehtävä. Opetin aikaisemmin historiaa ja parhaimmillaan minulla oli yhdessä luokassa 106 oppilasta.

Tansanian kouluissa ei tarjota ruokaa, vaan oppilaan aamiainen ja lounas kuuluu oppilaan perheen vastuulle. Koulupuku on pakollinen kaikille.

– Koulu aloitetaan esikoulusta neljävuotiaana, minkä jälkeen alkaa ns. peruskoulu, joka kestää kymmeneen ikävuoteen. Tähän saakka opetusta annetaan swahilin kielellä. Kun oppilas siirtyy ns. yläkouluun, opetuskieli muuttuu englanniksi, mikä tuottaa oppilaille suuria vaikeuksia. Kansainvälisten yhteyksien vuoksi tästä halutaan kuitenkin pitää kiinni.

Kirkko vastaa uskonnon ja etiikan opetuksesta kouluissa, mutta valtio asettaa sille raamit.

– Meidän opetuksemme on ehkä rippikoulumaisempaa kuin teidän. Rippikoulua käydään Tansaniassa kaksi vuotta. Joka lauantai, kaksi tuntia kerrallaan.

Oppilaat olivat erityisen kiinnostuneita englannin kielen pakollisuudesta, vaikka perusarjessa sitä ei juuri käytetä.

– Meillä jokaisella on oma äidinkielemme, jonka opimme kotona. Tansaniassa on yli 100 kieltä, joita eri heimot käyttävät. Swahili ja englanti ovat Tansanian viralliset kielet. Swahili yhdisti kansamme itsenäistymisen jälkeen ja sitä käytämme normaalisti kaikessa kanssakäymisessämme. Englanti tulee pakolliseksi yläkoulun myötä, kuten jo kerroin.

Entä mikä on Tansanian suurin haaste tällä hetkellä?

– Yhteisöllisyyden ja ystävyyden säilyttäminen. Tansaniassa toimii monia kirkkoja ja yhteisöjä. Evankelisluterilaisen kirkon lisäksi meillä on muun muassa roomalaiskatolisia, baptisteja ja muslimeja. Viime aikoihin saakka olemme olleet kuin yhtä suurta perhettä, olemme tehneet yhteistyötä ja olemme mahtuneet toistemme tilaisuuksiin, kuten hautajaisiin mukaan. Nyt tilanne on kärjistynyt, eivätkä kaikki kirkkokunnat ole niin suvaitsevia kuin ennen, Lema kertoo.