Paikallisuutiset

Maaselän Latu innosti ihmisiä lumikenkäilemään viikonloppuna – Pilvisestä säästä huolimatta kuutamokin näyttäytyi retkeilijöille Reisjärven Rauralla

Hiihtolomaviikon alkajaisiksi Maaselän Latu järjesti sunnuntaina koko perheelle sopivan kuutamolumikenkäretken Rauran maastoissa Reisjärvellä. Retkelle lähtö tapahtui Rauran kodalta ja väkeä oli löytänyt paikalle yhteiseen ulkoiluhetkeen mukava määrä.

– Mennään rauhallista tahtia, että kaikki pysyvät mukana ja pysähdytään matkan varrella ihmettelemään luontoa. Jospa kuukin jossain vaiheessa pilvien takaa pilkistäisi, yksi retken järjestäjistä,Helena Kinnunen, pohjustaa.

Matkaan lähdettiin hentoisen lumisateen saattelemana pienessä pakkaskelissä. Reittiä Maaselän Ladun naiset olivat käyneet polkemassa valmiiksi jo viikkoa aiemmin, jolloin he olivat nähneet matkalla pari metsäkaurista, joten ilmassa oli pientä jännitystä; näkyisiköhän niitä tänäänkin.

– Niitä on liikkunut tällä alueella kuulemma enemmänkin,Heli Hilliaho lisää.

Reitin kiemurrellessa metsikössä tutkailtiin erilaisia eläinten jälkiä ja muita luonnon hienouksia, matkan varrella oli nimittäin hyvin selkeästi erottuva, viimeisimmän jääkauden väistyessä syntynyt, muinaisranta.

– Tässä on joskus ollut merenranta, kun jään sulaessa vesi oli paljon koreammalla kuin nykyisin. Tähän rantaan tuli meren aaltoja, Helena kertoo.

– Nytkö me kävellään niin kuin aalloissa, eräs retkelle osallistunut eskarilainen tuumaili ihmeissään.

Lumikenkäilyn lomassa opittiin lisäksi muun muassa se, että naavaa ja luppoa ei saa kerätä suoraan puusta, vaikka ne niin hauskoilta näyttävätkin roikkuessaan puiden oksilta. Rauran alueen puissa olikin ihastuttavan paljon pitkäksi kasvanutta naavaa sekä luppoa, jotka kertovat alueen puhtaasta ilmasta.

Ilta alkoi hämärtyä, kun reitti johdatti retkijoukon kallioiselle kohdalle, jolle pysähdyttiin ihastelemaan vihdoin pilvien välistä kurkistavaa kuuta. Jostain puiden välistä vilkkui myös Lestijärvi. Pian saavuttiinkin näkötornille, jonka huipulle reippaimmat kipusivat ihastelemaan maisemia.

– Mitäs sieltä näkyi? kysyttiin takaisin alas saapuneilta.

– Reisjärven valoja ja järviä, huikkasi tornin huiputtanut nuori mies.

Tornilta matkaa jatkettiin takaisin päin kohti kotaa, ja mukaan varatuille otsalampuille alkoi olla jo kovasti käyttöä. Hetken päästä pysähdyttiin, jokainen sammutti valon ja kuunneltiin ja katseltiin hetki metsää ja sen ääniä. Oli ihanan hiljaista.

Matkan tullessa kohti päätepistettä puiden välistä vilkkui jo kirkkaana tulen liekit, jotka näkyivät kodan ikkunasta. Kohta tuuli kuljetti nenään jo savunkin tuoksun. Perillä, nyt eväiden syötiin ja lämmittelemään kotaan! Eläimiä ei tällä kertaa näkynyt, mutta siitä huolimatta jokaisella oli hyvä mieli.

– Olipa mukava reissu ja seura! todettiin yhteistuumin retken päätteeksi.