Ihmiset 

Lukijalta: Mieleni minun tekevi, aivoni ajatelevi, muistella menneitä, Aikoja arvaella

Sota aikojen mottitalkoot

Kuva: Olavi Vierimaa

Kun Suomi joutui tahtomattaan sotaan suurta ja mahtavaa Venäjää vastaan, rajat menivät kiinni ja meret miinoitettiin. Oli pärjättävä omin neuvoin. Ensimmäisenä tuli pulaa energiasta ja polttoaineista, sillä kaikki toimi puulla ja haloilla. Mutta olihan meillä suuret hakkaamattomat metät, jossa oli valtavat määrät energiaa. Ruvettiin kehittelemään autoihin häkäpönttöjä. Junat kulki ja huoneet lämpesivät haloilla.

Mutta sitten loppuivat kuivat halot, sillä hakkuumiehistä oli pulaa. Eduskunta sääti kansanhuoltolain, jossa oli pykälä mottitalkoista: Jokaisen aikuisen terveen kansalaisen piti käytä valtion tai kunnan metsässä hakkaamassa määrätty mottimäärä halkoja määrättynä aikana, missä oli kylän uskottu mies valvomassa, että näin tapahtui,

Meille tuli määräys heinäkuulla. Paikka oli maan selillä Nivalan kunnan metillä, jossa oli metsäkämppä, ( Näläkälän kämppä), jossa sai yöpyä. Määrä oli suuri, sillä olihan talo väķirikas. Niinpä minäkin pääsin mukaan, vaikka olinkin poikanen, sillä ei ollut väliä ķuka ne hakkas, kun vain määrä tuli täyteen.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kun saavuimme kämpälle, siellä kävi melkoinen hulina! Väkeä oli ottamassa palstaa, oli opettajat, kaupan hoitajat, oli sellaista väkeä, jotka eivät olleet metsätöitä tehneet milloinkaan, mutta halu oli suuri täyttää kansalaisvelvollisuus.

Siellä oli puitten juurilla pyllyllään miestä ja naista monenlaisessa asennossa sahaamassa puuta nurin. Se oli suomalaisen sisun voiman näyte, kesäisessä metsässä, missä käki kukkua helskytteli ja rastas hupeletti,

Siitä se alkoi, saimme palstan ja kaksi miestä otti sahat ja rupesivat kaatamaan risti ronkkeliin puuta nurin. Me poikaset karsittiin ja halottiin, ja niin alkoi maaselän kankaille nousta tuoreelle puulle haiskahtavia motti pinoja toisensa jälkeen, kansalaisvelvollisuus alkoi täyttyä.

Mutta se yön seutu, pienessä kämpässä, sääskien sejassa, jossa ei ollut kuin pelkät makuu laverit, muotostautui ongelmaksi. Sinne vain miestä ja naista sikin sokin vierekkäin arvovallasta piittaamatta, nukkumaan. Moni oli tuonut tullessansa kainalossaan lehtinipun pehmikkeeksi, mutta kyllä ne yöunet lyhyeksi jäivät. Moni lähti kesken yötä kuusen juurelle jatkamaan unia, olihan kýsymyksessä kansalaisvelvollisuus.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ja lyhyt kesäinen yö, aamu alkoi sarastaa, käki alkoi kukkua helskytellä, rastas viritellä aamulauluaan. Ja niin alkoi maaselän kankailta aamu varhain kuulua meheviä kirveen iskuja, olihan kysymyksessä kansalaisvelvollisuus, josta sai palkkioksi kultaisen, Hopeisen tai rautaisen Mottkirveen.

Muisteli

Olavi Vierimaa

Kärsämäki