Paikallisuutiset

Kyläkoulujen sulkemissuunnitelmat puhuttavat haapajärvisiä: Hannu Kokkoniemi pohtii mielipiteessään kyläkoulujen lakkautuksia ja lasten oikeuksia

On tapahtumassa pandemian jälkeinen landemia. Yhä useampi suomalainen perhe haaveilee väljyydestä, tilasta, kodista ja koulusta lähellä luontoa. Puhdas ja yhteisöllinen kyläkoulu on maaseudun paras palvelu ja vetovoimatekijä.

Tilastotarkastelujen mukaan vuonna 2000 Suomessa oli vajaa 1300 alle 50 oppilaan lähikoulua. Pieniä lähikouluja on 2022 tarkastelun mukaan enää reilut 100.

Vuonna 2015 Suomen PISA-aineistossa havaittiin suuria alueellisia eroja: pääkaupunkiseudun oppilaiden tulokset olivat selvästi muuta maata parempia. Heikoimmat tulokset saatiin Länsi-Suomessa ja Itä-Suomessa.

Koululakkautuksia on perusteltu ikäluokkien pienenemisellä ja säästösyillä. Koko Suomessa perusopetusmenot per oppilas ovat kasvaneet selvästi eniten verrattuna muihin koulutusasteisiin. Esimerkiksi vuosina 2000–2004 lakkautettiin 300 koulua, ja vastaavana aikana kasvoivat niin oppilashuollon menot kuin perusopetuksen käyttökustannukset 24 prosentilla.

Opetustoimen Ylitarkastaja Kari Lehtola toteaa lasten pahoinvoinnin ja erityisesti psykososiaalisen pahoinvoinnin lisääntyneen samaan aikaan, kun pääosin haja-asutusalueen kouluja on lakkautettu tutkimatta lakkautuksen paitsi taloudellisia, saati kokonaisvaikutuksia yhteiskuntaan.

Koulujen lakkautuksissa lapsen olosuhde on heikennyt joka on vastoin perusopetuslakia ja lapsen oikeuksien lakeja. Perusopetuslain 2.5 km_max koulumatka on vain perusopetuslain lopussa mainittu ”hätäraja” mutta varsinainen lain henki löytyy perusopetuslain alkumetreiltä ja on syvälliseltä sisällöltään lapsen olosuhteita suojeleva , kannustaa lähikouluihin eikä suuriin yksiköihin joissa lasten psykososiaalinen pahoinvointi on lähikoulujen lakkautusten myötä kasvanut.

Lyhytekestoisuudesta pitkäkestoisuuteen Opetusministeriön neuvotteleva virkamies, tohtori Hannele Seitsonen toteaa nykyisessä tehokkaassa taloudellisessa ajattelussamme olevan sokean pisteen: Ajattelemme lyhytkestoisesti. Päätöksen vaikuttavuutta tulisi Seitsosen mukaan tarkastella pitkäkestoisesti, pitkiä syklejä tarkastellen.

Missä ovat koulujen lakkautusten säästöt, entä vaihtoehdot lakkautukselle?Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Sami Tantarimäki perää päätöksenteossa vaihtoehtoja kyläkoulun lakkauttamiselle, onko niitä selvitetty koskaan?

Lähes samoja asioita tuo esiin myös Mänttä-Vilppulan sivistystoimenjohtaja Taina Peltonen, joka korostaa oppilaan omaan kylään juurtumisen myönteistä identiteettivaikutusta.

Olen vuodesta 1982 tehnyt työtä maatalouden ja koko maaseudun puolesta ja vuodesta 2003 erityisesti maaseutuyrittämisen puolesta. Olen joutunut surullisena seuraamaan kuinka maaseudun ”kehittämisen edellä” on kuntahallinnossa ryhdytty, mielestäni liian kovalla kädellä, purkamaan kyläkouluverkostoa alas kuntahallinnon merkittävänä säästökohteena. Oppilasmäärän voimakas putoaminen on hyväksyttävä syy lakkautukselle, mutta paljon on lakkautettu elinvoimaisia kouluja. Pohjois-Pohjanmaan maaseutua kiertäneenä olen saanut havaita lukuisia kertoja kuinka asumaan asettumiselle on merkittävä este; lähikoulun, käytännössä kyläkoulun puuttuminen tai uhka sen katoamisesta. Nuorten lapsiperheiden tulevaisuuden suunnitelmat rakentuvat paljolti lasten elämän rakentamiseen, arvostaen oppimisen alkuvaiheessa usein entisen kyläkoulun, nykyisen lähikoulun mallia, luonnollisesti nykyaikaistettuna.

Asiantuntijat tukevat mallia. Kyläkoululla on mielestäni opinahjoa laajempi merkitys.

Haapajärvellä ovat kouluverkkoasiat jälleen ajankohtaisia.

Maaseudun kehityksestä huolestuneena on mieleen noussut kysymyksiä.

Olemmeko koko elämää ajatellen rakentamassa lapsillemme parempaa tulevaisuutta?

Ovatko koulujen lakkautuksesta tavoitellut säästöt todellisia ja eritoten pitkällä aikavälillä?

Miksi kuntatalous on toistuvasti kriisissä koulujen lakkautuksista huolimatta?

Mitkä ovat oikeasti koko kunnan vetovoimatekijät?

Mitkä ovat oikeasti koko kunnan pitovoimatekijät?

Onko asiantuntijoita (paikallisasiantuntijat/tutkijat/kyläläiset) kuultu riittävästi lakkautusasiassa?

Onko kunta yksin velvollinen etsimään säästöjä, kun keskittämisen tuomat lasten pahoinvoinnin lakisääteiset kustannukset rasittavat normaalia oppimisympäristöä?

Voisiko kohtuullisen kyläkouluverkoston säilyttäminen olla asumisviihtyvyyden lisäksi panostus paikkakunnan elinkeinoelämään?

Hannu Kokkoniemi

ProAgria Oulun yritys-/energia-asiantuntija, P-P:n Kylät ry:n hallituksen asiantuntijajäsen, Haapajärven kaupungin maataloussihteeri/maaseutujohtaja vuosina 1984 -2008