Kulttuuri

KIRJAVINKKI: Helena Juntunen & Petri Tamminen — Joskus liikaa, aina liian vähän

Kuulin, että kansainvälinen oopperalaulaja Helena Juntunen oli tulossa Haapajärvelle esiintymään. Oitis päätin lukea hänen lokakuussa ilmestyneen elämäkertansa Joskus liikaa, aina liian vähän – Oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita.

Kirja on piipahdus kansainvälisessä oopperamaailmassa Helenan tarinan kautta.

Teos syntyi tavallaan sattumalta. Helena kysyi ihailemaltaan kirjailijalta Petri Tammiselta tekstien käyttölupaa. Siitä alkoi kirjeenvaihto.

Petristä Helenan kirjoitukset olivat sellaisia, että ne voisivat avata oopperamaailmaa sellaisillekin ihmisille, jotka eivät harrasta oopperaa. Tässä Helena ja kirjan toimittanut Petri onnistuivat. Minulle ooppera ja kaikki siihen liittyvä on tuikituntematon alue. Kirjan luettuani tiedän jo jotakin tuosta hyvin vaativalta kuulostavasta maailmasta. Kirjassa todellakin pääsee kurkkaamaan oopperatalojen kulisseihin.

Helena sanoo, että asioista kannattaa puhua suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Ja niin hän tekee! Teos on mielestäni humoristinen, rohkea ja intiimi. Sitä lukiessa Helena tulee jotenkin tutuksi. Kuulemma Petri oli toppuutellut ja poistanut kirjasta liian henkilökohtaisia asioita.

Parissa sadassa sivussa nainen kertoo elämästään: lapsuusmuistoistaan, oopperalaulajan työstä, erilaisten työtehtävien piirteistä, onnistumisista ja epäonnistumisista. Hän kertoo avoimesti myös siitä, miten vuosia sitten oli alkoholikoukussa.

Kirja vaikuttaa minusta säeromaanilta, jossa yhdistellään proosaa sekä runoutta lyhyiden, ilmavien lauseiden muodossa.

Välillä teksti on kuin siinä olisi lukuisia aforismeja peräkkäin. Kirjassa on muutama sana, jotka piti googlettaa, mutta muuten se on helppo ja nopea lukea. Alla ote kirjasta:

”Turun tuomiokirkko

Saavun pitkin keskikäytävää

ja minulla on viitta.

En kävele, purjehdin.

Kuuluu kuin virran kohinaa, ihanaa kohinaa.

Minä olen se virta.”

Helena Juntunen & Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän s. 111